Tämän vuoden tavoitteita

Nyt tammikuussa onkin hyvä katsella eteenpäin tulevaa vuotta. Tarkoituksena on painonpudotus, sekä minulta itseltäni fyysisesti että tuosta lankavarastosta. Osa painonpudotuksesta, lankavaraston osalta, tapahtuu sitten erinäisiin tempauksiin osallistumalla. Nyt olen jo ilmoittautunut salaiseen neuleystävään sekä project spectrumiin. Salaisessa neuleystävässä olin jo viime keväänä mukana ja mukavaa oli, syksyn jätin sitten välistä ihan suosiolla. En halunnut siihen samaan syssyyn kun esikoinen pukkaa maailmaan vielä muistaa lähetellä sny:lle pakettia ja hyvä niin. Ensimmäiset viikot, oikeastaan ensimmäinen kuukausi meni vauhdilla jossain sumussa, totutellessa ja opetellessa kolmihenkisenä perheenä elämistä. Nyt kun neidillä on jo selvät rytmit elämässään, on helpompaa suunnitella osallistuvansa erilaisiin juttuihin. Project spectrumissa oli niin hyvä idea ja joka jaksolle hyvät värit, joista varmasti tulee keksittyä sitten vaikka ja mitä, toivottavasti myös toteutettua. Josko se toimisi motivaattorina ja kannustimena?

Yksi sitten mitä tulee tuohon minun painonpudotukseen on sitten kickboxing, kunhan tässä jossain maalis-huhtikuussa alkaa alkeiskurssi niin sinne tulee lähdettyä. Aiemmin kun olen kuntonyrkkeillyt, mieheni esimerkin innoittamana. Tekee niin hyvää niskalle ja hartioille! Ja mikä parempaa stressinpurkua kuin hakata nyrkkeilysäkkiä niin lujaa kuin pystyy ja vielä pikkuisen yli, ei edes neulonta pysty minua samaan euforiseen tilaan tainnuttamaan. Kyllähän se paino putoaa myös vaunulenkeillä ja imetyksellä, uskomatonta tahtia itseasiassa. Lähtöpainoon ennen raskautta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta sen lisäksi saa pudota vielä vähän. Tai lähinnä kiinteytyä takaisin lähes entisiin mittoihin.

Yksi mitä olen harkinnut on lankahamsterit, silloin on hieman korkeampi kynnys sitten ostaa lisää lankaa, ainakin toivottavasti. Sitä lankaa kun riittää... pitää joskus inventoida tuo varasto tai no, oikeastaan varastot. Remonttia kun tehtiin ennen tytön syntymää, löytyi erinäisempikin kassi lankaa, jotka olin jopa unohtanut omaavani. Minulla on työhuoneessa yksi kaappi täynnä lankaa (no yhdellä hyllyllä on nuo neulekirjat), tämän lisäksi lankaa löytyy sängyn alta ja vaatehuoneen hyllystä. Erinäisiä lankakeriä on seikkaillut tiensä mm olohuoneeseen ja makuuhuoneen hyllyyn. Keittiön työtasoltakin näyttää löytyvän muutama, mistä lie sinne päätynyt. Suunnitelmia on kyllä kauheasti, mitä mistäkin tehdä, mutta kun aikaa toteutukseen ei ole ollut *seliseli*. Kun lankahamsterit yhdistää noihin kahteen aikaisempaan tempaukseen, joissa olen mukana, ehkä tuo lankavarasto oikeasti vähänee ennen kesää.

Yksi motivaattori muitten joukossa on sitten miehen tekemä lupaus. Hän kun erehtyi lupaamaan, että jos saan pudotettua 10% lankavaraston koosta kesään mennessä, pääsen Tallinnaan shoppailemaan lankaa lisää... Ehkä pitäisi laskea lankavarasto nyt, ennen kuin haen postista pari pakettia... Toinen motivaattori sitten langanostamattomuuteen on se, että pitäisi säästää rahaa häämatkaa varten. Joka kuukausi pitäisi laittaa pieni osa tuloista säästöön ja kun äitiyspäiväraha ei ole maailman suurimpia kuitenkaan, niin jostain pitää tinkiä. Ja kun sitä lankaa tosiaan on ihan riittämiin, itsekin sen tunnustan (mutta en mieheni kuullen). Tosin houkuttaisi lähteä katselemaan onko tänne Ouluun tullut jo nuo Novitan uudet kevään 2008 langat. Niistä se Novitan 7-veljestä jättiraita harmaan-valkean-vaaleanpunaisena kiinnostaisi, sekä uusin wool, josta pitäisi tytölle saada tehtyä neuletakki, mikään varastoissa oleva lankahan tuohon ei käy.

Toinen mitä meillä on, tai no minulla on, on kangasta. Onneksi tosiaan tuli tuo saumuri, pääsee ompelemaan sillä. Lainasin viime kesänä anopilta saumuria ja se osoittautui "virheeksi" kuten jo silloin arvelin. Anoppilaan kun on matkaa parisataa kilometria, niin ihan noin vain en inspiraation sattuessa sinne hurauta ompelemaan ja jos en inspiraation iskiessä toteuta suunnitelmaa (tai ainakin siinä lähes inspiraatiovaiheessa) niin sillä voi venyä ja venyä - sitten kertyy kangasta vaatehuoneen koreihin odottelemaan. Oli siis pakko ostaa oma saumuri ja samalla sitten meni siihen rahaa, jonka noin muissa oloissa olisi voinut lankoihin ehkä laittaa. Ompelukone löytyy onneksi jo entuudestaan, tai oikeastaan kaksi. Toinen isoäidiltä peritty Singer 1960-luvulta, pataraudasta valmistettu, jolla ompelee farkkua ja nahkaa tuosta noin vain. Sitten on tuo minun vuoden vanha Singeri, jolla ompelee peruskankaita, mutta ei noita paksumpia. Miksi sitten ostaa uusi kone? No kun alkoi kyllästyttämään tuossa vanhassa se ompeleitten vähyys... tuossa uudessa sentään on muutama erilainenkin ommel - jos niitä vain joskus käyttäisi!

Mutta nyt pitänee siivoilla paikkoja, huomenna tulee vieraita ja tyttö toivottavasti vielä nukkuu hetken päiväunia. Näin on taas äidin vapaahetki hyödynnetty nettisurffailuun...