Tuli tuossa siivottua työhuonetta ja käytyä läpi sitten mitä kaikkea löytyykään varastosta. Kirjat sain kirjoitettua varmaan kaikki tuohon listaan, onneksi ei ole läheskään kaikkia tullut ostettua itse. Osa on pelastettu lehtikeräyslaatikosta, osa on saatu lahjaksi. Onhan noita tuossa ihan riittämiin pidemmäksi aikaa... Langat on vielä inventoimatta, mutta niitä riittää. Pitänee ottaa reissuun mukaan useampi kerä, tarkoituksena ajomatkan aikana neuloa jotain pientä ja kesäistä neidille ja ehkä SPR:n keräykseen sukkia ja pipoja. Muutamat pikkusukat pyöräyttää aika nopeasti. Lisäksi tuttavaporukkaan on tulossa perheenlisäyksiä, muutamaan yhtä kappaletta ja yhteen tuplaten, tässä kuukauden sisään, ensimmäisillä on laskettu aika huomenna... Ei ole meidän typy sitten nuorin, pienin ehkä vielä jonkin aikaa noin fyysisesti.
Hankala valita pitsineuletakille mallia. Tein aikoinaan kälyn tytölle Knitty:stä Reid:in joululahjaksi ja se oli kiva malli, tosin toista hihaa se odotti aina joulukuun puoliväliin asti kunnes sen nopeasti parissa päivässä tikutin kauheassa paniikissa. Kiinnostaisi se tehdä, on sen verran nätti malli, mutta jaksanko tehdä sitten toistamiseen samalla mallilla. Uudet käsityölehdet pitää ottaa reissuun mukaan, huomenna ollaan anoppilassa yötä ja anoppi varmasti haluaa selata lehdet läpi. Eiköhän niistä löydy jokin nätti malli? Ainakin se uusimmassa Novitassa oleva hieman a-linjainen vauvan neulejakku on jotenkin hurmaavan vanhanaikainen olemukseltaan, sen varmaan saisi tuosta pätkärääkätystä violetista nallesta tehtyä? Sitten vain arvioimaan minkä kokoinen tuo tyttö on ensi talvena. Siksakmyssyn tyttö tarvitsisi, alkaa tuo silkkivillainen odotusaikana neulottu olemaan nafti ja toinen varastossa oleva on vielä aivan liian iso. Samalla voisi neuloa vielä yhdet isommat tumput, anopin neulomat joululahjalapaset menevät syksyllä. Tumppuihin on pakko neuloa väliin i-cordia, typsy on kätevä saamaan lapaset pois käsistä. Toinen vaihtoehto on tietty neuloa megapitkä joustin, jos sitten pysyisivät ajatusta kauemmin käsissä. Ne pikkuiset kädet kun tuppaavat vatkaamaan ja vispaamaan aikamoista tahtia välillä.
Itsellekin houkuttaisi jotain neuloa, pitkästä aikaa, jos ei tuota rinnanlämmitintä lasketa mukaan. Niin ja teinhän minä sukat itselle tässä vuodenvaihteessa! Olenhan minä siis omaa vaatevarastoa kartuttanut... Tässä ajattelin että jos neulon tytölle Reid:in niin voisin itselleni soveltaa siitä samasta mallista tyköistuvan neuletakin, oltaisiin sitten kuin kaksi marjaa. Ongelma minun kohdalla on sitten se, miten paljon mitat pienenee... se on onneksi hyvällä ruokinnalla sivuutettavissa, eli jos ne mitat ei pienene.
Miehelle tiedän olevan turha neuloa, olen hänelle varmaan neljät villasukat neulonut, niistä hän yksiä käyttää sillointällöin, mutta melko harvoin. Kaksi neulepaitaa lojuvat kaapissa. Käytetyin taitaa olla pääkallopipo sekä kaulahuivit, joita hänellä on kolme, kaikki teddystä tehtyjä, valepatenttia tai tunturineuletta - millä nimellä sitä kutsutaankaan. Siis neulotaan 3 oikein 1 nurin ja toisella puolella taas 3 oikein 1 nurin, niin että työssä menee yksi oikeasilmukkaraita ja yksi nurjasilmukkaraita kuin joustimessa sekä niitten välissä aina raita pitsineuletta. Näin vaikeasti selitettynä. Se on kiva, simppeli malli kaulahuiviin, samannäköistä kummaltakin puolelta, joten ei tarvitse miehen katsella kummin päin kaulahuivi kaulaan sattuu aamulla löytämään paikan. Yksi on musta-harmaa pätkärääkättyä, yksi on punainen ja yksi sitten oranssi. Perinteiset miesten sävyt, mutta kun punainen ja oranssi sopivat niin hyvin miehelleni! Tuo mustaharmaa on sitten "tyylikkyyden vuoksi", mies itse langan valitsi ja siitä kaulahuivin halusi. Mutta eipä hän tarvitse neljättä kaulahuivia. Pipo hänellä on viime talvelta, pääkallopipo oli pakko saada kuulemma. Tarjouduin että olisin uuden pipon neulonut, mutta kun ei ole pakkasia ja tuo entinenkin on ihan hyvä. Miksi siis neuloa hänelle mitään... no ehkä lahjaksi... ystävänpäiväksi vaikkapa.
Tytölle voisi parit villahousut tehdä, kohta siirrytään isompiin vaippoihin ja niihin tarvitaan sitten tuota suojakuorta ettei housut kastu. Suunnittelin tässä Trio-raidallisia pöksyjä, kun kerran kotoa löytyy Huopasta vaaleanpunaisena, ruskeana ja valkoisena. Tosin tuosta Huopasesta saisi kivat, lämpimät töppöset myös noille kohta syntyville pikkuisille... Täytyy käydä varastoa läpi, ainakin yksi kerä on sinistä ja tiedetään jo ennalta että yksi tulokkaista on poika ultran perusteella. Jos tytöksi osoittautuu syntyessään niin voihan tyttökin käyttää sinistä. Paitsi meidän tyttö, joka jostain kumman syystä pukeutuu eniten punaiseen, vaaleanpunaiseen sekä ruskeaan ja oranssiin.
Nyt kuuluu hälyyttimestä huhuilua, paras jatkaa suunnittelua samalla kun neiti tankkaa välipalaa. Ravelrystä löytyy kaikkea ihanaa... jonossa on jo aikamonta työtä odottamassa vuoroaan.
keskiviikko 30. tammikuuta 2008
tiistai 29. tammikuuta 2008
Tunnustuksia
Viimeinen herkuttelu ennen laskeutumista paastoon? Minun piti tänään siivota, järjestellä paikkoja. Keksin tuossa että tarvitsen ehdottomasti korin, johon laittaa tytön lelut, pois seilaamasta joka suuntaan olohuoneessa. Eli siis Kärkkäiselle. Ei löytynyt sopivaa koria, mutta sen sijaan löytyi lankaa... Kohtahan alkaa lankahamsterit ja siis langanostolakko eli onhan se arvattavaa, miten lankahyllyn ääressä iskee paniikki: kohta en saa ostaa näitä! Eli piti sitten täydentää täysiä varastoja vielä hieman.
Kevään uutuuslangat siis oli hyllyssä ja täytyy sanoa, että kuvissa ja mielikuvissa se 7-veljestä jättiraita näytti paljon paremmalta, luonnossa ne värit oli jotenkin laimeat, varsinkin kun vertasi siihen pätkärääkättyyn, samansävyiseen nalleen. Liekö kyse sitten värjäyserästä? Noita kahta en yhdistäisi samaan puseroon, sen verran on kirkkauseroa langoissa ja yhdessä jättiraidassa näytti olevan ruskeaa siellä raidanjoukossa, eikä vain niitä punaisia ja harmaita. Silti sitä piti ostaa yksi kerä - josko loppuu kaupasta sitä ennen kun saan taas ostaa lankaa. Sen lisäksi otin yhden pätkärääkätyn nallen kevätvärissä sekä yhden violettirääkätyn, joka oikeastan on todella nättiä - vaikka violetti ei olekaan minun väri. Voihan siitä jotain tehdä tytölle? Sitten piti saada vielä vaaleanpunaista huopasta, se yhdistettynä ruskeaan ja valkeaan tuo mieleen Trio-jäätelön; suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Saa nähdä mitä keksin, tuota ruskeaa ja valkeaa kyllä löytyy kotoa varastosta, niitä en ostanut, vaikka harkitsin. Sitten vielä muutama kerä valkoista nallea, koska tuli Kool-Aidia hommattua pari pussia. Josko jossain välissä olisi aikaa värjätä ja jos olen silloin vielä langanostolakossa niin mitä värjään? Ei nuo valkeat 7-veikat käy siihen hommaan, ei ollenkaan...
Ehkä se on niin, että ennen paastoa on vielä kerran repsahdettava ja sitten suotava se armollinen laskeutuminen paastoon. Nyt ei huutele langat kaupasta, vaan lähinnä noista pienistä ja vähän isommista nyssäköistä, laatikoista ja paketeista. Nyt on hyvä hengähtää ja suunnata katse ostamisen sijasta toteutukseen. Onhan minulla koko hamsterikuu aikaa neuloa, sen mitä tytön hoidolta ehdin. Jännästi se oma lankamaku on muuttunut ohuempaan ja ohuempaan, liekö sekin ilmastonmuutoksen syytä? Enää ei ole tarvetta niin paksulle villapaidalle tai -takille ja sukatkin neulon nykyään mielummin mahdollisimman ohuesta langasta. Ainoa mihin isompia puikkoja tarvitsee, on tuo Huopanen, sitäkin tulee enää harvemmin neulottua, koska huovutettuna ne lapaset ja myssyt on niin turkasen lämpimiä, ei näissä talvikeleissä tarvitse niin paljoa eristystä kylmää vastaan.
Mutta nyt on pakko jatkaa järjestelyä, ei enää montaa tuntia kun asunnosta tullaan tekemään arvio ja paikat on vielä mullinmallin eli menossa se siivouksen vaihe, jolloin on kaikkein sotkuisinta. Kyllä tämä tästä... kunhan typsy nukkuisi vielä tunnin!
Kevään uutuuslangat siis oli hyllyssä ja täytyy sanoa, että kuvissa ja mielikuvissa se 7-veljestä jättiraita näytti paljon paremmalta, luonnossa ne värit oli jotenkin laimeat, varsinkin kun vertasi siihen pätkärääkättyyn, samansävyiseen nalleen. Liekö kyse sitten värjäyserästä? Noita kahta en yhdistäisi samaan puseroon, sen verran on kirkkauseroa langoissa ja yhdessä jättiraidassa näytti olevan ruskeaa siellä raidanjoukossa, eikä vain niitä punaisia ja harmaita. Silti sitä piti ostaa yksi kerä - josko loppuu kaupasta sitä ennen kun saan taas ostaa lankaa. Sen lisäksi otin yhden pätkärääkätyn nallen kevätvärissä sekä yhden violettirääkätyn, joka oikeastan on todella nättiä - vaikka violetti ei olekaan minun väri. Voihan siitä jotain tehdä tytölle? Sitten piti saada vielä vaaleanpunaista huopasta, se yhdistettynä ruskeaan ja valkeaan tuo mieleen Trio-jäätelön; suklaata, mansikkaa ja vaniljaa. Saa nähdä mitä keksin, tuota ruskeaa ja valkeaa kyllä löytyy kotoa varastosta, niitä en ostanut, vaikka harkitsin. Sitten vielä muutama kerä valkoista nallea, koska tuli Kool-Aidia hommattua pari pussia. Josko jossain välissä olisi aikaa värjätä ja jos olen silloin vielä langanostolakossa niin mitä värjään? Ei nuo valkeat 7-veikat käy siihen hommaan, ei ollenkaan...
Ehkä se on niin, että ennen paastoa on vielä kerran repsahdettava ja sitten suotava se armollinen laskeutuminen paastoon. Nyt ei huutele langat kaupasta, vaan lähinnä noista pienistä ja vähän isommista nyssäköistä, laatikoista ja paketeista. Nyt on hyvä hengähtää ja suunnata katse ostamisen sijasta toteutukseen. Onhan minulla koko hamsterikuu aikaa neuloa, sen mitä tytön hoidolta ehdin. Jännästi se oma lankamaku on muuttunut ohuempaan ja ohuempaan, liekö sekin ilmastonmuutoksen syytä? Enää ei ole tarvetta niin paksulle villapaidalle tai -takille ja sukatkin neulon nykyään mielummin mahdollisimman ohuesta langasta. Ainoa mihin isompia puikkoja tarvitsee, on tuo Huopanen, sitäkin tulee enää harvemmin neulottua, koska huovutettuna ne lapaset ja myssyt on niin turkasen lämpimiä, ei näissä talvikeleissä tarvitse niin paljoa eristystä kylmää vastaan.
Mutta nyt on pakko jatkaa järjestelyä, ei enää montaa tuntia kun asunnosta tullaan tekemään arvio ja paikat on vielä mullinmallin eli menossa se siivouksen vaihe, jolloin on kaikkein sotkuisinta. Kyllä tämä tästä... kunhan typsy nukkuisi vielä tunnin!
maanantai 28. tammikuuta 2008
Äidin nettitauko
Nuori neiti on päiväunilla pihalla ja kollikolmikko nukkuu makuuhuoneessa. Minun pitäisi järjestellä paikkoja, huomenna tulee asunnon arvioija paikalle ja ihan kauheaa kaaosta hänelle ei halua esitellä. Onneksi suurin osa tuli järjesteltyä ennen tytön syntymää + loput ennen ristiäisiä. Eilen heitin pois vessasta sellaisia meikkejä, joilla meikkasin yo-kuvaan viime vuosituhannella... kaikkea sitä ihminen säästää!
Tekisi mieli lähteä etsimään sitä uutta jättiraita 7-veljestä, sitä missä on harmaata ja vaaleanpunaista. Tosin vaikka noita kevään värejä on kaupoissa täällä pohjoisessakin näkynyt, niin tuota ei ole. Lisäksi lankaa kyllä on kaapit täynnä, uutta ei tarvitsisi ostaa, mutta kun sitä haluaisi... Ajattelin ensin että minähän katson sitä, kun ensi viikonloppu ollaan Etelä-Suomessa, mutta sehän on jo helmikuuta! Eihän silloin voi lankaa ottamaan (tai olen historian lyhyimmän aikaa lankahamsterina). Mies oli ihan innoissaan ja varmisti varmaan 10 kertaa että onko totta, etten saa ostaa lankaa ja että miten pitkään tuo ostokielto jatkuukaan ja ettäkö sitä saa netin kautta vertaistukea tuollaiseenkin... Mies kun sielunsa silmin varmaan näkee itsensä ensi kesänä selkä vääränä kantamassa minun lankalaatikoita uuteen osoitteeseeen...
Nimittäin me ostaa päräytettiin omakotitalo! Valmistuu vasta ensi kesänä, mutta ei tässä mikään kiire olekaan. Päästään nyt rakennusvaiheessa hieman valikoimaan sinne omia ratkaisuita alkaen kaakeleista ja keittiön kaapistosta aina huonejärjestykseen ja määrään. Neliöt tuplaantuvat (jos laskee mukaan autotallin ja lämpimän varaston) eli on sitten tilaa yllinkyllin.
Tuossa juuri katselin millaista uunia ja keittotasoa haluan... On kyllä kiva päästä uuteen asuntoon, saadaan tilaa ympärille riittämiin ja on paljon sisustettavaa eli saa kiertää ihan hyvällä syyllä kangaskaupoissa katselemassa kankaita ja rautakaupoissa ihmettelemässä tapetteja, kaakeleita, lasitiiliä... Onneksi minulla ja miehellä menee maut suht yhteen noissa sisustusratkaisuissa, eli ei tarvitse kauheasti tapella! Ja sitten pääsen tekemään pikkuprinsessalle oman valtakunnan.
Mutta paras nyt järjestellä paikkoja, niin kauan kun tuo tyttö noita uniaan nukkuu. Reppana on ollut vähän kipeänä rokotteista, mutta näyttää onneksi hiljalleen helpottavan. Ei estä sitten Etelä-Suomen reissua ensi viikonloppuna.
Tekisi mieli lähteä etsimään sitä uutta jättiraita 7-veljestä, sitä missä on harmaata ja vaaleanpunaista. Tosin vaikka noita kevään värejä on kaupoissa täällä pohjoisessakin näkynyt, niin tuota ei ole. Lisäksi lankaa kyllä on kaapit täynnä, uutta ei tarvitsisi ostaa, mutta kun sitä haluaisi... Ajattelin ensin että minähän katson sitä, kun ensi viikonloppu ollaan Etelä-Suomessa, mutta sehän on jo helmikuuta! Eihän silloin voi lankaa ottamaan (tai olen historian lyhyimmän aikaa lankahamsterina). Mies oli ihan innoissaan ja varmisti varmaan 10 kertaa että onko totta, etten saa ostaa lankaa ja että miten pitkään tuo ostokielto jatkuukaan ja ettäkö sitä saa netin kautta vertaistukea tuollaiseenkin... Mies kun sielunsa silmin varmaan näkee itsensä ensi kesänä selkä vääränä kantamassa minun lankalaatikoita uuteen osoitteeseeen...
Nimittäin me ostaa päräytettiin omakotitalo! Valmistuu vasta ensi kesänä, mutta ei tässä mikään kiire olekaan. Päästään nyt rakennusvaiheessa hieman valikoimaan sinne omia ratkaisuita alkaen kaakeleista ja keittiön kaapistosta aina huonejärjestykseen ja määrään. Neliöt tuplaantuvat (jos laskee mukaan autotallin ja lämpimän varaston) eli on sitten tilaa yllinkyllin.
Tuossa juuri katselin millaista uunia ja keittotasoa haluan... On kyllä kiva päästä uuteen asuntoon, saadaan tilaa ympärille riittämiin ja on paljon sisustettavaa eli saa kiertää ihan hyvällä syyllä kangaskaupoissa katselemassa kankaita ja rautakaupoissa ihmettelemässä tapetteja, kaakeleita, lasitiiliä... Onneksi minulla ja miehellä menee maut suht yhteen noissa sisustusratkaisuissa, eli ei tarvitse kauheasti tapella! Ja sitten pääsen tekemään pikkuprinsessalle oman valtakunnan.
Mutta paras nyt järjestellä paikkoja, niin kauan kun tuo tyttö noita uniaan nukkuu. Reppana on ollut vähän kipeänä rokotteista, mutta näyttää onneksi hiljalleen helpottavan. Ei estä sitten Etelä-Suomen reissua ensi viikonloppuna.
torstai 24. tammikuuta 2008
Neuletaivas aukeni
Tänään oli sähköpostissa viesti; minut on toivotettu tervetulleeksi Ravelryyn! Ja samantienhän sinne piti mennä kurkkimaan, melkein myöhästyttiin 3kk neuvolasta sen vuoksi, piti vielä apteekin kautta pyörähtää rotarokote hakemassa ennen neuvolaa. Onneksi täti oli sen verran myöhässä, että hyvin ehdittiin odotella hieman, ei ihan naama punaisena, puuskuttaen saavuttu vastaanotolle. Tytsyllä kaikki hyvin, kasvaa hurjaa tahtia omilla käyrillään, painoa tullut juuri sopivasti ja hymyllään hurmasi taas kerran. Rokotteet hieman harmittivat, mutta ei kauaa, sen verran peruspositiivinen tuo tyttö on olemukseltaan, ettei jaksa kauheasti murehtia, varsinkin jos kerran äiti huomasi, ettei ollut kiva juttu. Teatraalisen nyyhkäisyn jälkeen jo hymyiltiin sylissä ja äidin sydän suli jälleen kerran totaalisesti.
Neuvolan jälkeen käytiin postissa, oli tuo toimipiste saanut ovet auki juuri sopivasti klo 11 ja saatiin haettua paketit Myllymuksuilta ja Kangastukusta. Tuli ihanat kankaat, mitä tilasin, mutta nyt sitten keli on mitä on. Miten se tähän liittyy? No siten tietysti, että meinasin tytön päiväuniaikaan ommella jo noista ihanuuksista jotain pientä, mutta eipä paljoa voi pikkuista pihalle laittaa päikkäreille, tuonne viimaan ja tuiskuun. Ja sisällä hän ei nuku kunnon päikkäreitä, nyt yritellään, saa nähdä miten käy.
Ravelryä selaan ja ihailen. Mitä ihania ohjeita, ihania töitä, ihania malleja! Kaikki mulle tänne heti nyt. Parin minuutin jälkeen pää oli jo täys ideoita, mitä neuloa. Mistä, oi mistä saisin lisää aikaa tehdä kaiken? Muutama käsipari lisää olisi kiva juttu myös, yksi pari neuloisi toista työtä, toinen toista, kolmas hoitaisi neitiä... Se huono puoli Ravelryssä on, että parin minuutin jälkeen on jo aivan ähkyssä noista ihanuuksista ja toisaalta taas ei ole enää mitään hajua, mistä sitä lähti sukkuloimaan ohjeesta toiseen, neulojasta toiseen. Mutta ei se mitään, aina sen voi aloittaa taas uudelleen, alusta ja löytää paljon uutta ja ihmeellistä. Eikä nettiriippuvaisuus tästä ainakaan vähene, se on varmaa!
Neuvolan jälkeen käytiin postissa, oli tuo toimipiste saanut ovet auki juuri sopivasti klo 11 ja saatiin haettua paketit Myllymuksuilta ja Kangastukusta. Tuli ihanat kankaat, mitä tilasin, mutta nyt sitten keli on mitä on. Miten se tähän liittyy? No siten tietysti, että meinasin tytön päiväuniaikaan ommella jo noista ihanuuksista jotain pientä, mutta eipä paljoa voi pikkuista pihalle laittaa päikkäreille, tuonne viimaan ja tuiskuun. Ja sisällä hän ei nuku kunnon päikkäreitä, nyt yritellään, saa nähdä miten käy.
Ravelryä selaan ja ihailen. Mitä ihania ohjeita, ihania töitä, ihania malleja! Kaikki mulle tänne heti nyt. Parin minuutin jälkeen pää oli jo täys ideoita, mitä neuloa. Mistä, oi mistä saisin lisää aikaa tehdä kaiken? Muutama käsipari lisää olisi kiva juttu myös, yksi pari neuloisi toista työtä, toinen toista, kolmas hoitaisi neitiä... Se huono puoli Ravelryssä on, että parin minuutin jälkeen on jo aivan ähkyssä noista ihanuuksista ja toisaalta taas ei ole enää mitään hajua, mistä sitä lähti sukkuloimaan ohjeesta toiseen, neulojasta toiseen. Mutta ei se mitään, aina sen voi aloittaa taas uudelleen, alusta ja löytää paljon uutta ja ihmeellistä. Eikä nettiriippuvaisuus tästä ainakaan vähene, se on varmaa!
Vielä hiljaista valmistuneitten kohdalla
Tässä olen neuloskellut tytölle villahaalaria, onneksi ei ole ollut kauhean kylmiä kelejä, ei ole toisen tarvinnut palella päiväunilla. Jotenkin vain kestää tuon neulomisen kanssa, päivässä on tunti pari korkeintaan aikaa neuloa. Aina on kotihommia mitä pitäisi saada tehtyä ja ne pakkaavat neidin päiväuniaikaan painottumaan. Hereillä ollessa kun tyttö tykkää että äiti viihdyttää, mitäs muuta varten sitä äiti onkaan olemassa? No vaipanvaihtoa ja ruokintaa tietysti... Syöttäessä tyttöä on aikaa sitten samalla lukea nettilehtiä, surffailla neuleblogeissa ja suunnitella kaikenlaista mitä tekisi. Mutta neuleet ei edisty, se on harmi, pelkällä ajattelulla. Onneksi ei tuosta neulehaalarista puutu enää kuin toinen hiha, tai siitäkin on puolet tehtynä, sitten enää yläkaarroke, huppu ehkäpä, vetoketjujen ompelu sekä tuon silityskuvan asentaminen paikalleen. Saa nähdä valmistuuko ennen kevättä ja lämpimiä kelejä - toivottavasti, sillä ensi syksynä voi olla jo liian pieni vaikka hieman reilulla mitoituksella tuota teenkin.
Sitten kun tuon saa valmiiksi onkin aika jo aloitella syksyksi neuleita, jollen sitten kesäksi jonkin pitsineuletakin tee tytölle. Jännä vain kun pitkään vaatekoko oli 50cm, nyt on osa 56cm vaatteista jo liian pieniä. Tyttöhän oli syntyessään 45cm pitkä, sellainen minikirppu, mutta nyt kasvaa kovaa vauhtia. Osin tosin tuo lyhyt syntymämitta selittyy silläkin, että hän oli perätilassa reilun kuukauden ennen syntymää - tottunut olemaan jalat korvissa. Niitä ei kätilö viitsinyt väkisin suoraksi sitten kiskoa... Siro sirpakka tyttö, ei mitenkään pyöreä vaan jopa melko hoikka. Pitäisi varmaan muutamat housut surauttaa saumurilla, kun noissa kaupasta ostettavissa on paljon isompi tuo vyötärökohta - jopa meidän kestopepulle!
Mitenköhän tänne bloggerin puolelle saa noita kuvia liitettyä, pitänee vielä selvitellä. Aikaisemmin pidin vuodatuksessa päikkyä, mutta se jäi sitten salasanan kadottua tietokonemuutosten yhteydessä. Sain sinne uuden salasanan, mutta se ei toimi (vaikka en ole sitä muuttanut) ja korjaustoimet eivät ole tuoneet vielä tulosta. Jatketaan siksi täällä...
Tänään tuli sitten tiedot tuota kevään SNY-parista. Jännä homma, pitänee tässä keksiä jotain pientä yllätystä... ja saa nähdä koska minulla postilaatikkoon tulee ylläriä. Olo on kuin lapsella joulua odottaessa, vaikka ei tiedä, koska tuo joulu koittaa! Toivottavasti onnistun itse keksimään mikä omaa yllätettävääni parhaiten piristää ja yllättää, pitäneekin käydä hieman tutkailemassa hänen blogiaan, josko sieltä vihjeitä saisi... jos minun sny tätä tutkailee, niin täältä löytyy minun entinen blogi, josta voi jotain tutkailla. Ja ajattelin vielä päivittää tänne sivustolle kirjalistan siitä mitä tuolta neulekirjastosta löytyy, auttaa sitten itseäkin muistamaan ettei tule tilattua samaa kirjaa kahdesti (kun nuo kirjat ovat tuolla työhuoneessa pääsääntöisesti ja suurin osa nettisurffailusta ja neulonnasta tapahtuu täällä olohuoneessa kannettavalla tietokoneella langattoman netin välityksellä.)
Mutta nyt äitiä taas kutsutaan, harmittaa tuo mattojumppa kun jää jumiin yhteen asentoon ja ei pääse vielä aivan sujuvasti pyörimään selältä mahalle ja mahalta selälle.
Sitten kun tuon saa valmiiksi onkin aika jo aloitella syksyksi neuleita, jollen sitten kesäksi jonkin pitsineuletakin tee tytölle. Jännä vain kun pitkään vaatekoko oli 50cm, nyt on osa 56cm vaatteista jo liian pieniä. Tyttöhän oli syntyessään 45cm pitkä, sellainen minikirppu, mutta nyt kasvaa kovaa vauhtia. Osin tosin tuo lyhyt syntymämitta selittyy silläkin, että hän oli perätilassa reilun kuukauden ennen syntymää - tottunut olemaan jalat korvissa. Niitä ei kätilö viitsinyt väkisin suoraksi sitten kiskoa... Siro sirpakka tyttö, ei mitenkään pyöreä vaan jopa melko hoikka. Pitäisi varmaan muutamat housut surauttaa saumurilla, kun noissa kaupasta ostettavissa on paljon isompi tuo vyötärökohta - jopa meidän kestopepulle!
Mitenköhän tänne bloggerin puolelle saa noita kuvia liitettyä, pitänee vielä selvitellä. Aikaisemmin pidin vuodatuksessa päikkyä, mutta se jäi sitten salasanan kadottua tietokonemuutosten yhteydessä. Sain sinne uuden salasanan, mutta se ei toimi (vaikka en ole sitä muuttanut) ja korjaustoimet eivät ole tuoneet vielä tulosta. Jatketaan siksi täällä...
Tänään tuli sitten tiedot tuota kevään SNY-parista. Jännä homma, pitänee tässä keksiä jotain pientä yllätystä... ja saa nähdä koska minulla postilaatikkoon tulee ylläriä. Olo on kuin lapsella joulua odottaessa, vaikka ei tiedä, koska tuo joulu koittaa! Toivottavasti onnistun itse keksimään mikä omaa yllätettävääni parhaiten piristää ja yllättää, pitäneekin käydä hieman tutkailemassa hänen blogiaan, josko sieltä vihjeitä saisi... jos minun sny tätä tutkailee, niin täältä löytyy minun entinen blogi, josta voi jotain tutkailla. Ja ajattelin vielä päivittää tänne sivustolle kirjalistan siitä mitä tuolta neulekirjastosta löytyy, auttaa sitten itseäkin muistamaan ettei tule tilattua samaa kirjaa kahdesti (kun nuo kirjat ovat tuolla työhuoneessa pääsääntöisesti ja suurin osa nettisurffailusta ja neulonnasta tapahtuu täällä olohuoneessa kannettavalla tietokoneella langattoman netin välityksellä.)
Mutta nyt äitiä taas kutsutaan, harmittaa tuo mattojumppa kun jää jumiin yhteen asentoon ja ei pääse vielä aivan sujuvasti pyörimään selältä mahalle ja mahalta selälle.
keskiviikko 16. tammikuuta 2008
Tämän vuoden tavoitteita
Nyt tammikuussa onkin hyvä katsella eteenpäin tulevaa vuotta. Tarkoituksena on painonpudotus, sekä minulta itseltäni fyysisesti että tuosta lankavarastosta. Osa painonpudotuksesta, lankavaraston osalta, tapahtuu sitten erinäisiin tempauksiin osallistumalla. Nyt olen jo ilmoittautunut salaiseen neuleystävään sekä project spectrumiin. Salaisessa neuleystävässä olin jo viime keväänä mukana ja mukavaa oli, syksyn jätin sitten välistä ihan suosiolla. En halunnut siihen samaan syssyyn kun esikoinen pukkaa maailmaan vielä muistaa lähetellä sny:lle pakettia ja hyvä niin. Ensimmäiset viikot, oikeastaan ensimmäinen kuukausi meni vauhdilla jossain sumussa, totutellessa ja opetellessa kolmihenkisenä perheenä elämistä. Nyt kun neidillä on jo selvät rytmit elämässään, on helpompaa suunnitella osallistuvansa erilaisiin juttuihin. Project spectrumissa oli niin hyvä idea ja joka jaksolle hyvät värit, joista varmasti tulee keksittyä sitten vaikka ja mitä, toivottavasti myös toteutettua. Josko se toimisi motivaattorina ja kannustimena?
Yksi sitten mitä tulee tuohon minun painonpudotukseen on sitten kickboxing, kunhan tässä jossain maalis-huhtikuussa alkaa alkeiskurssi niin sinne tulee lähdettyä. Aiemmin kun olen kuntonyrkkeillyt, mieheni esimerkin innoittamana. Tekee niin hyvää niskalle ja hartioille! Ja mikä parempaa stressinpurkua kuin hakata nyrkkeilysäkkiä niin lujaa kuin pystyy ja vielä pikkuisen yli, ei edes neulonta pysty minua samaan euforiseen tilaan tainnuttamaan. Kyllähän se paino putoaa myös vaunulenkeillä ja imetyksellä, uskomatonta tahtia itseasiassa. Lähtöpainoon ennen raskautta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta sen lisäksi saa pudota vielä vähän. Tai lähinnä kiinteytyä takaisin lähes entisiin mittoihin.
Yksi mitä olen harkinnut on lankahamsterit, silloin on hieman korkeampi kynnys sitten ostaa lisää lankaa, ainakin toivottavasti. Sitä lankaa kun riittää... pitää joskus inventoida tuo varasto tai no, oikeastaan varastot. Remonttia kun tehtiin ennen tytön syntymää, löytyi erinäisempikin kassi lankaa, jotka olin jopa unohtanut omaavani. Minulla on työhuoneessa yksi kaappi täynnä lankaa (no yhdellä hyllyllä on nuo neulekirjat), tämän lisäksi lankaa löytyy sängyn alta ja vaatehuoneen hyllystä. Erinäisiä lankakeriä on seikkaillut tiensä mm olohuoneeseen ja makuuhuoneen hyllyyn. Keittiön työtasoltakin näyttää löytyvän muutama, mistä lie sinne päätynyt. Suunnitelmia on kyllä kauheasti, mitä mistäkin tehdä, mutta kun aikaa toteutukseen ei ole ollut *seliseli*. Kun lankahamsterit yhdistää noihin kahteen aikaisempaan tempaukseen, joissa olen mukana, ehkä tuo lankavarasto oikeasti vähänee ennen kesää.
Yksi motivaattori muitten joukossa on sitten miehen tekemä lupaus. Hän kun erehtyi lupaamaan, että jos saan pudotettua 10% lankavaraston koosta kesään mennessä, pääsen Tallinnaan shoppailemaan lankaa lisää... Ehkä pitäisi laskea lankavarasto nyt, ennen kuin haen postista pari pakettia... Toinen motivaattori sitten langanostamattomuuteen on se, että pitäisi säästää rahaa häämatkaa varten. Joka kuukausi pitäisi laittaa pieni osa tuloista säästöön ja kun äitiyspäiväraha ei ole maailman suurimpia kuitenkaan, niin jostain pitää tinkiä. Ja kun sitä lankaa tosiaan on ihan riittämiin, itsekin sen tunnustan (mutta en mieheni kuullen). Tosin houkuttaisi lähteä katselemaan onko tänne Ouluun tullut jo nuo Novitan uudet kevään 2008 langat. Niistä se Novitan 7-veljestä jättiraita harmaan-valkean-vaaleanpunaisena kiinnostaisi, sekä uusin wool, josta pitäisi tytölle saada tehtyä neuletakki, mikään varastoissa oleva lankahan tuohon ei käy.
Toinen mitä meillä on, tai no minulla on, on kangasta. Onneksi tosiaan tuli tuo saumuri, pääsee ompelemaan sillä. Lainasin viime kesänä anopilta saumuria ja se osoittautui "virheeksi" kuten jo silloin arvelin. Anoppilaan kun on matkaa parisataa kilometria, niin ihan noin vain en inspiraation sattuessa sinne hurauta ompelemaan ja jos en inspiraation iskiessä toteuta suunnitelmaa (tai ainakin siinä lähes inspiraatiovaiheessa) niin sillä voi venyä ja venyä - sitten kertyy kangasta vaatehuoneen koreihin odottelemaan. Oli siis pakko ostaa oma saumuri ja samalla sitten meni siihen rahaa, jonka noin muissa oloissa olisi voinut lankoihin ehkä laittaa. Ompelukone löytyy onneksi jo entuudestaan, tai oikeastaan kaksi. Toinen isoäidiltä peritty Singer 1960-luvulta, pataraudasta valmistettu, jolla ompelee farkkua ja nahkaa tuosta noin vain. Sitten on tuo minun vuoden vanha Singeri, jolla ompelee peruskankaita, mutta ei noita paksumpia. Miksi sitten ostaa uusi kone? No kun alkoi kyllästyttämään tuossa vanhassa se ompeleitten vähyys... tuossa uudessa sentään on muutama erilainenkin ommel - jos niitä vain joskus käyttäisi!
Mutta nyt pitänee siivoilla paikkoja, huomenna tulee vieraita ja tyttö toivottavasti vielä nukkuu hetken päiväunia. Näin on taas äidin vapaahetki hyödynnetty nettisurffailuun...
Yksi sitten mitä tulee tuohon minun painonpudotukseen on sitten kickboxing, kunhan tässä jossain maalis-huhtikuussa alkaa alkeiskurssi niin sinne tulee lähdettyä. Aiemmin kun olen kuntonyrkkeillyt, mieheni esimerkin innoittamana. Tekee niin hyvää niskalle ja hartioille! Ja mikä parempaa stressinpurkua kuin hakata nyrkkeilysäkkiä niin lujaa kuin pystyy ja vielä pikkuisen yli, ei edes neulonta pysty minua samaan euforiseen tilaan tainnuttamaan. Kyllähän se paino putoaa myös vaunulenkeillä ja imetyksellä, uskomatonta tahtia itseasiassa. Lähtöpainoon ennen raskautta ei ole enää paljoa jäljellä, mutta sen lisäksi saa pudota vielä vähän. Tai lähinnä kiinteytyä takaisin lähes entisiin mittoihin.
Yksi mitä olen harkinnut on lankahamsterit, silloin on hieman korkeampi kynnys sitten ostaa lisää lankaa, ainakin toivottavasti. Sitä lankaa kun riittää... pitää joskus inventoida tuo varasto tai no, oikeastaan varastot. Remonttia kun tehtiin ennen tytön syntymää, löytyi erinäisempikin kassi lankaa, jotka olin jopa unohtanut omaavani. Minulla on työhuoneessa yksi kaappi täynnä lankaa (no yhdellä hyllyllä on nuo neulekirjat), tämän lisäksi lankaa löytyy sängyn alta ja vaatehuoneen hyllystä. Erinäisiä lankakeriä on seikkaillut tiensä mm olohuoneeseen ja makuuhuoneen hyllyyn. Keittiön työtasoltakin näyttää löytyvän muutama, mistä lie sinne päätynyt. Suunnitelmia on kyllä kauheasti, mitä mistäkin tehdä, mutta kun aikaa toteutukseen ei ole ollut *seliseli*. Kun lankahamsterit yhdistää noihin kahteen aikaisempaan tempaukseen, joissa olen mukana, ehkä tuo lankavarasto oikeasti vähänee ennen kesää.
Yksi motivaattori muitten joukossa on sitten miehen tekemä lupaus. Hän kun erehtyi lupaamaan, että jos saan pudotettua 10% lankavaraston koosta kesään mennessä, pääsen Tallinnaan shoppailemaan lankaa lisää... Ehkä pitäisi laskea lankavarasto nyt, ennen kuin haen postista pari pakettia... Toinen motivaattori sitten langanostamattomuuteen on se, että pitäisi säästää rahaa häämatkaa varten. Joka kuukausi pitäisi laittaa pieni osa tuloista säästöön ja kun äitiyspäiväraha ei ole maailman suurimpia kuitenkaan, niin jostain pitää tinkiä. Ja kun sitä lankaa tosiaan on ihan riittämiin, itsekin sen tunnustan (mutta en mieheni kuullen). Tosin houkuttaisi lähteä katselemaan onko tänne Ouluun tullut jo nuo Novitan uudet kevään 2008 langat. Niistä se Novitan 7-veljestä jättiraita harmaan-valkean-vaaleanpunaisena kiinnostaisi, sekä uusin wool, josta pitäisi tytölle saada tehtyä neuletakki, mikään varastoissa oleva lankahan tuohon ei käy.
Toinen mitä meillä on, tai no minulla on, on kangasta. Onneksi tosiaan tuli tuo saumuri, pääsee ompelemaan sillä. Lainasin viime kesänä anopilta saumuria ja se osoittautui "virheeksi" kuten jo silloin arvelin. Anoppilaan kun on matkaa parisataa kilometria, niin ihan noin vain en inspiraation sattuessa sinne hurauta ompelemaan ja jos en inspiraation iskiessä toteuta suunnitelmaa (tai ainakin siinä lähes inspiraatiovaiheessa) niin sillä voi venyä ja venyä - sitten kertyy kangasta vaatehuoneen koreihin odottelemaan. Oli siis pakko ostaa oma saumuri ja samalla sitten meni siihen rahaa, jonka noin muissa oloissa olisi voinut lankoihin ehkä laittaa. Ompelukone löytyy onneksi jo entuudestaan, tai oikeastaan kaksi. Toinen isoäidiltä peritty Singer 1960-luvulta, pataraudasta valmistettu, jolla ompelee farkkua ja nahkaa tuosta noin vain. Sitten on tuo minun vuoden vanha Singeri, jolla ompelee peruskankaita, mutta ei noita paksumpia. Miksi sitten ostaa uusi kone? No kun alkoi kyllästyttämään tuossa vanhassa se ompeleitten vähyys... tuossa uudessa sentään on muutama erilainenkin ommel - jos niitä vain joskus käyttäisi!
Mutta nyt pitänee siivoilla paikkoja, huomenna tulee vieraita ja tyttö toivottavasti vielä nukkuu hetken päiväunia. Näin on taas äidin vapaahetki hyödynnetty nettisurffailuun...
tiistai 15. tammikuuta 2008
Tästä se lähtee
Kun edellinen blogi vuodatuksen puolella lähti takkuilemaan salasanan kadottua, niin perustetaan sitten uusi blogi. Pääasiassa tarkoituksena on kirjoitella neulomisista sekä ompeluksista, niitä tulee harrasteltua minkä ehtii. Syy miksi ei ehdi on tuossa matolla jumppaamassa - meidän 24.10.07 syntynyt tyttö. Onneksi neiti on melko "kiltti" (hieman haraan vastaan tuota termiä pienestä vauvasta käytettäessä) ja äidille jää aikaa harrastaa mm päiväunien aikana (ja joskus, kuten nytten myös muulloin). Mielummin tosin tulee seurusteltua tuon päivänpaisteen kanssa...
Tämän kevään projekteina on uuden saumurin käyttöön oppiminen, lankahamsterihin osallistuminen ja ehkäpä SNY 08 myöskin, viime keväänä siihen osallistuin, mutta syksyn jätin suosiolla väliin neidin syntymän vuoksi. Tällä hetkellä puikoilla on neidille haalari vielä täksi talveksi, jäi vähän vaiheeseen kun tuli niin kiire neuloa kastemekko - siinä sitä projektia riitti useammaksi illaksi. Onneksi kastemekko valmistui noin 2.5h ennen kastetta, ei mennyt mitenkään viimetippaan! Nyt vain kun mies saisi tehtyä sille säilytyslaatikon vielä...
Palaillaan maisemiin, nyt menen viihdyttämään tyttöä!
Tämän kevään projekteina on uuden saumurin käyttöön oppiminen, lankahamsterihin osallistuminen ja ehkäpä SNY 08 myöskin, viime keväänä siihen osallistuin, mutta syksyn jätin suosiolla väliin neidin syntymän vuoksi. Tällä hetkellä puikoilla on neidille haalari vielä täksi talveksi, jäi vähän vaiheeseen kun tuli niin kiire neuloa kastemekko - siinä sitä projektia riitti useammaksi illaksi. Onneksi kastemekko valmistui noin 2.5h ennen kastetta, ei mennyt mitenkään viimetippaan! Nyt vain kun mies saisi tehtyä sille säilytyslaatikon vielä...
Palaillaan maisemiin, nyt menen viihdyttämään tyttöä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
