Vihdoin ja viimein kuvia!

No niin, nyt on viimeiset langanpäät pääteltynä tuosta huivista ja vihdoin ja viimein saatiin se kuvattua. Ihan kiva tuo huivi! Niin ja tuo paita joka on ylläni kuvassa, on sitten juuri saumurilta tullut, ihan itse ommeltu. Ensimmäinen saumuroitu paita, jota voi olla, että kehtaan ihan julkisestikin käyttää... muutaman paidan olen saumuroinut aikaisemmin ja ne ovat sitten sellaisia kotipaitoja, joita siivotessa voi pitää. Tuo on sitten sellainen, jota voi pitää muutenkin. Huvittavaa vain, tuo kangas, jota paitaan käytin, on sellainen, josta piti tulla odotusajan paita... no tuli nyt hieman väljä tunika, eli sen alle mahtuu kyllä sitten pieni salamatkustaja, jos sellainen olisi vaikka ensi kesänä kyydissä!

Heartland Lace Shawl
Langat: Marks&Kattens Anemone
Puikot: 4mm Addi
Malli: Heartland Lace Shawl, malli löydetty Ravelryn kautta ja löytyy minulta PDF-tiedostona
Koko: korkeus 88cm, leveys 196cm

Tunika
Kangas: Löytö-palan laarista löydetty palanen, joka meni tähän kokonaan
Malli: Ottobre for Woman 5/2007, malli 12
Koko: juuri passeli! ;-)

Tässä kuvassa näkyy ehkä tuo mallikerta hieman paremmin; sydämiä eli "Buffalojen jalanjälkiä" ja neliöitä vuorotellen, alareunassa aaltoilevaa reikäneulosta eli "vettä". Mukavan nopea neulottava, tarpeeksi haastetta (mallikertaa ei oppinut ihan ulkoa) ja lopputulos mukava, joskin suoraan pingotuksesta otettuna hieman muovisen oloinen (onhan tuossa langassa puolet muovia). Tämä käy hyvin Juhannuksena hartioitten lämmittämiseen!

ps. Talolle oli tullut kaapit tänään, siellä ne miehet niitä asenteli iltapuhteena kello 19 aikaan vielä... yksi huolenaihe siis vähemmän!

Ahneella on...

Joo-o. Tilasin tässä päivänä muutaman, eli itseasiassa viime kuun lopussa eräästä nettiputiikista puikkoja ja maksoin tilauksen sitten suoraan nettipankin välityksellä. Kätevää ja helppoa, eikös? No meni viikko ja meni toinen, eikä puikkoja näkynyt, vaikka ko putiikki mainosti, että tilatut tuotteet tulevat muutaman viikon sisään. Otin sitten tänään yhteyttä tuonne firmaan ja kyselin, missä puikot mahtavat luurata, ei muuten, mutta kun ensi viikolla on muutto... Kävi ilmi, että puikot on lähetetty jo kaksi viikkoa sitten, mutta tietokonevirheen takia, oli osoitteeksi vaihtunut tilaajarekisteristä minun täysnimikaima toisella puolella Suomea. Siellä on sitten ollut joku saanut nipun uusia pyörö-Addeja ja parit bambuiset sukkapuikot, joilla neuloa, eikä ko ihminen ole ihmetellyt mitään! Ei ole ottanut yhteyttä tuohon liikkeeseen kysyäkseen, että miksi hänelle tuli puikkoja, jota hän ei ole tilannut. Toivottavasti on silmukat luistaneet hyvin minun ostamilla ja maksamilla puikoilla... Kiitokset Helsinkiin todella suoraselkäisestä toiminnasta (lue: epärehellisestä toiminnasta). No ei se mitään, tulee minullekin sitten nuo puikot ja tuo firma sitten saa tappiota, joka näkyy tuotteitten hinnoissa varmaan jossain vaiheessa. En usko että tuo hesalainen joka "pyytämättään ja tahtomattaan" sai nuo puikot on niistä valmis luopumaan tai maksamaan...

Tätähän tämä nyky-yhteiskunta taitaa olla pullollaan; varastetaan jos tilanne tulee ja otetaan mitään kyselemättä väärin tulleita lähetyksiä vastaan. Ei ihmetellä mitään, ei ilmoitella ja kysellä. Ollaan vain tyytyväisenä hiljaa tai ehkä ajatellaan "kait minä tuollaiset sitten tilasin". KERPELE! Että voi sapettaa! Ja jostain syystä ei sapeta tuon firman toiminta tai heidän viallinen asiakasrekisteri vaan tuo tuntematon täysnimikaima ja hänen toimintansa. No, enhän tietty voi olla täysin varma, pitääkö tuo firman antama selitys paikkansa, atk:n niskoille on hyvä sysätä kaikenlaista epämukavaa. "Kun on tuo kone temppuillut"...

Saas nähdä, mutto lähenee, aikaa on vähän päälle viikko. Eilen käytiin uudella asunnolla ja vielä siellä on paljon hommaa, mm kaapistot eivät ole vieläkään tulleet, eikä ole pakastinkaan. Lattioitten laitto on vielä vaiheessa, samoin listoitus (jota ei voida tehdä loppuun ennen kuin lattia on valmis). Putkityöt on vaiheessa, ei voida tehdä ennen kuin kaapistot tulee, johon saadaan lavuaarit asennettua. Sähkötyöt on vaiheessa, kun osa on kytkemättä; kaapistojen valot. Eikä me keskeneräiseen voida muutta pienen vauvan kanssa! Maksaa vain melkein 2000e meille, jos tuo talo ei ajallaan valmistu, sakkomaksuna tämän meidän nykyisen asunnon ostaneille. Niin ja tuon 2000e jälkeen se on 500e per viikko... aika hyvät summat ovat saaneet kauppakirjaan kirjattua ja olisivat tuota vielä kasvattaneet, kaksi työssäkäyvää ihmistä, jos olisi ollut mahdollista. Ahneutta, ahneutta...

Väsynyttä ketutusta

Nyt on sitten huivikin saatu pingotettua mittoihin ja kuivattua, ei kauheasti vetäytynyt enää takaisin kun irrottelin nuppineulat. Aika kivan kokoinen tuosta tuli! Huvittavinta vain oli, kun olin saanut huivin kuivamaan mittoihin (mitat tarkastettu monta kertaa) ja kävin hetken aikaa poissa makkarista, johon olin huivin viritellyt, niin eikös yksi meidän kissoista ollut päättänyt tunkea nukkumaan huivin ja pingotusalustan väliin. Siis mitä liikkuu pienen kissan päässä (tuollaisen 5kg painavan kastraattikollin) jonka pitää tunkea märän huivin ja froteepyyhkeen väliin? Tuli siinä sitten sen verran noiduttua, että ei kuvaa tilanteesta saanut, onneksi kolliherra tajusi poistua huivin alta samaa reittiä kun sinne oli mennytkin ja viiden nuppineulan uudelleen asettelulla + noin 10 nuppineulan painamisella takaisin pohjaan selvittiin tuosta hommasta. Olisi muuten tullut kissannahkahanskat...

Toinen kyllä mistä voisi hanskat tehdä, on tuo minun rakas aviomieheni. Onko tämä sitten jotain hormonijuttuja vai mitä lie, mutta isäntähän oli maanantaista viime yöhön työmatkalla. Mitäs hän tekee tänään? Lähtee töihin kinuttuaan ensin minut heittämään hänet sinne aamusta ja sitten jatkaa töistä kavereitten kanssa "kesäjuhlille". Eli hyvä syy ryypätä ja rellestää kaveriporukalla pitkälle yöhön. Ei muuten, mutta kun neiti tekee noita ylähampaitaan ja minulla on ollut melko katkonaiset ja huonot yöt tässä takana jo miehen työmatkan ajan (jonka kyllä tajuan että on pakollinen meno ja josta ei voi olla pois) mutta onko pakko sitten lähteä työporukalla rellestämään, kun tulee kotiin. Oli oma jaksaminen aika tiukoilla, kun koitin tyttöä nukutella päikkäreille, toinen vain kirkui, huusi, höpötteli, jokelteli, naureskeli, kirkui ilman mitään hätää. Oli vain kiva pitää meteliä. Minä meinasin nukahtaa ensin... ja eihän tyttö sitten päikkäreitä nukkunut. Niin ja mitä mies tuo tuliaisina matkoilta? No tietysti suklaata... ja minä kun koitan ihan oikeasti pudottaa vielä nuo 4kg jotka neidin odotuksesta on jäljellä. Eipä siinä toisaalta, jos jätän suklaan avaamatta niin kuukauden sisään on mies sen sitten syönyt. Joko salaa minun seläntakan tai sitten julkisesti alkaa kerjäämään, kun kerran se huutelee tuskissaan se suklaa ja haluaa tulla syödyksi. Eikä se miehen painossa näy missään, että syö sen suklaan.

Mutta kamera on miehen matkassa siellä kesäjuhlilla, eli ei tällä kertaa kuvaa tuosta huivista, koitan seuraavaan blokkaukseen saada kuvia siitä. Huomenna lähdemme anoppilaan, joten taidanpa tehdä historiaa ja käydä minäkin nukkumaan jo tähän aikaan. Mies tulee, kun tulee, minun ristinä kun kuitenkin on yöheräämiset yms. Joskus sitä on miettinyt, että miten paljon minun arki tästä poikkeaisi, jos olisin yksinhuoltaja? No... hyvää harjoitusta tämäkin vain on sitten sitä Kiinan muuttoa varten. Sielläkään ei miestä kuulemma paljoa kotona näe.

Edit-tädin paluu

Tänään tuli sitten SNY:ltä paketti! Taisi olla viimeinen, tosin tässä paketissa ei mitään tietoja ollut siitä, kuka hän olikaan. Sen verran tiedän kyllä edellisen paketin pakettikortin perustella, että Seinäjoen suuntaan lähtee kiitokset! Tässä paketissa oli seitsemän kerää vaaleanpunaista Palmaa, kahdeksan lakupatukkaa, kaksi tikkaria, taskuristikko-lehti (hyvää aivojumppaa kotiäidille!) ja Mustamakia teetä. Saas nähdä mitä mies sanoo teestä, kun työmatkalta kotiutuu, itse en sellaisiin ole tässä vielä päässyt sisälle. Vihreää teetä olen harjoitellut nyt juomaan, se kun ei ole niin kitkerää, kuin musta tee ja kuulemma terveellistäkin. Kait noita oppii joskus juomaan, kahvinjuonnin jätin jo useampi vuosi sitten välistä.

KIITOS SNY! Eiköhän tuosta langasta jotain keksi tuolle pikkuneidille... jotain Palmaa minulla on varastossakin, toivottavasti kävelee nyt lähestyvän muuton yhteydessä vastaan... muutenkin voi tulla jotain lankaylläreitä vastaan (vähän sellainen kutina), sellaisia ahaa-oivalluksia että "Minulla oli tälläistäkin lankaa!". Pitänee varmaan laittaa huutikseen jotain myyntiin...

Mies otti ja lähti...

Sitä alkoi sitten yksinhuoltajan arki. Mies kun pakkasi eilen tavarat ja tänään aamulla ovi kävi kello 5 ja mies häipyi maisemista. On tällä hetkellä laskeutumassa Saksaan, palailee joskus torstain-perjantain välisenä yönä. Sillä vihoviimeisellä juoppokoneella tietty, sillä joka on Oulussa kello 1 yöllä. Jos nyt siihen ehtivät, ettei tuo Saksa-Helsinki -lento ole sitten myöhässä. Perjantaina onkin hyvä tulla kotiin, koska silloin on sitten firman pippalot, joista mies kotiutuu joskus lauantaina...

Eli täällä ollaan sitten neidin kanssa kahdestaan ja mikäs siinä olessa! Vielä kun sain ladattua akkuja käymällä tekemässä 3 päivää töitä, niin eipä sen paremmasta väliä. Mies oli ammana täällä sen aikaa, kun minä huitelin töissä menemään, perjantaina tein aamuvuoron ja la&su iltavuorot. Vielä olisi muutama vuoro suunniteltuna, sitten saa nähdä, koska taas töihin kerkeän. Eli koska me olemme Suomessa... Eipä sinänsä, että minulla nyt kauhea kiire olisi töihin, mutta oli tuo henkisesti todella virkistävää olla poissa kotoa 8h vuorokaudessa ja ilman neitiä! Tuota ennen olimmekin olleet erossa noin 10h, nyt tuli siihen 24h lisää kolmessa päivässä. Kauhea, huono äiti, kun nauttii erossa olemisesta... no onhan likka sentäs jo 7.5kk, eli paljon on hänen kanssa tullut aikaa vietettyä! Helppohan oli neiti jättää kotiin isin hoitoon, oli itsellä se varmuus kuitenkin, että mies nyt osaa hypätä juuri niinkuin tyttö tahtoo. Mies kun antaa kaikessa periksi; jos ei puuro maistu niin korkataan uusi purkki sitten kuningatarsosetta tai muuta neidin herkkua. Jos ei heti uni tule, niin isi käy viereen nukuttamaan, nukahtaen yleensä itse. Lisäksi mies antaa neidin katsella telkkaria, jota taas äiti rajoittaa...

Kyllähän meillä monessa asiassa on miehen kanssa selväksi sovitut pelisäännöt sen suhteen, miten me tulemme lastamme kasvattamaan, elämänarvot yms on mieheni kanssa niin samansuuntaiset, että ei niistä tule ongelmia. Pikkujutuissa sitten on ne erot; mies käyttää enemmän kertakäyttövaippoja (koska ei tykkää huuhtoa kakkoja kestovaipoista, ei nyt niin että minäkään sitä rakastaisin) ja antaa helpommin periksi pikkujutuissa. Toisaalta taas mies laittaa vaatteiksi neidin ylle ekat jotka kaapista käteen sattuu, minä mietin ehkä hieman pidempään niitä yhdistelmiä. Miehelle ei ole hiusten harjaaminen niin tärkeä hoitotoimenpide ja minä taas harjaan neidin hiuksia välillä useampaankin kertaan vuorokaudessa, myssytukasta taas takaisin sileämpään, suorempaan muotoon.

Alkaa hiljalleen nousemaan stressitaso tuosta asunnon valmistumisesta. Meidän vanhempien makuuhuoneen liukuovikaapiston piti tulla jo toukokuun lopussa, tuli sitten viime viikolla torstaina. Onneksi tuli sitten vihdoin ja viimein tuolloin, miehellä oli sopivasti aikaa tehdä se kaverinsa kanssa valmiiksi ennen lastenvahtirupeamaa ja työmatkaa. Sen sijaan muut kaapistot (eteinen, keittiö, kodinhoitohuone, lastenhuoneet ja vessat) piti tulla viime viikolla ja ei näkynyt. Sai sitten rakennusmestari tivattua Kalajoen tehtaalta, jossa nuo tehdään, lausunnon "joo, meillä on tilauskirja niin täys, että ei olla näitä viitsitty tehdä". Siis voi KERPELE! Tulee nimittäin aika kalliksi, jos ei päästä muuttamaan kuun vaihteessa, me kun olemme tämän asunnon myyneet jo aikaa sitten ja jos tämä ei vapaudu heinäkuun alkuun mennessä, niin joudumme maksamaan sakkomaksua asunnon ostaneelle pariskunnalle useampia tuhansia euroja. No sen kyllä tietää mihin suuntaan se lasku sitten lähtisi...

Kodinkonetoimituksen piti tulla viime viikolla, mutta tuli sitten sitä edeltävällä viikolla, eli muutaman vuorokauden liian aikaisin. Ainoa, joka puuttui, oli pakastin... sen perään kun soiteltiin, oli ensin lupaus että tulee maanantaina, maanantaina kerrottiin että ehkä keskiviikkona, keskiviikkona siirtyi perjantaihin. Joka kerta Oulaisten kodinkonetoimittaja pyysi ottamaan yhteyttä Kiitolinjaan, josko se olisi jo rahtikirjalla heillä tulossa. Kiitolinjalla ei ole ollut koko aikana mitään hajua koko pakastimesta, eli täysin turhia puheluita siihen suuntaan ja joista on saanut sen käsityksen, että on se pakastin jossain ja tulossa. Lopulta meni miehellä hermot ja sai sitten herra kodinkonekauppiaan selkä seinää vasten ja hän joutui tunnustamaan, että ehkä ensi viikolla tietää, että saako edes koko pakastinta meille toimitettua koskaan! Haistakoot kukkanen. Ei voinut suoraan tunnustaa, tai pakastinta tilatessa mitään asiasta sanomaan, kodinkoneetkin kun tilattiin jo tuolla helmi-maaliskuun taitteella. Ihmeellistä venkoilua ja kieroilua tuon homman kanssa, laskun kyllä muisti lähettää, ja laskussa on myös pakastin mukana. Arvatkaa vain maksetaanko asiaa riitauttamatta, jos ei pakastinta saada. Onneksi ilman pakastintakin voi hetken aikaa elää, tosin meillä kyllä on aika paljon tuolla pakasteessa kaikkea, mikä olisi kiva säilyttää pakastettuna, alkaen vauvanruoasta ja ylimääräisestä äidinmaidosta...

"Pääsette helpolla kun ette itse rakenna!" Juu, helppoahan tämä on, eikä onneksi mene aikaa siihen, että selvittelee, koska tavaroita tulee, käy vastaanottamassa niitä ja sitten kinaa noitten tavarantoimittajien kanssa vähän kaikesta. Lisäksi tässä on saanut yliannostuksen rautakaupoista ja kaakelivaihtoehdoista. Mutta pientähän tämä on, ei ole tarvinnut itse naulata tai maalisudin kanssa heilua.

Tällä viikolla on sitten pihatöitten vuoro tuolla talolla, samoin jos vihdoin ja viimein tuo yläkerrankin vessa/pesuhuone laatoitettaisiin. Vielä viime viikolla sinne oli jotain vesieristettä sivelty lisää. Onhan tässä vielä 2.5 viikkoa aikaa muuttoon...

Neuleista sen verran että se huivi on vieläkin pingottamatta. Minäkö saamaton? Ei kun en ole ehtinyt niitä pitempia nuppineuloja etsimään ja ostamaan. No neuloin tuossa En Pointe-tossut Tovesta ja niiden pariksi Suzzane's purse - laukun samaisesta langasta. Tarkoitus oli saada noista sitten neidille söpöstelytossut ja hienon naisen käsilaukku sinne häihin kesällä. Tuolla nuo pyörivät pesukoneessa ja minä jännään, minkä kokoisina tulevat ulos. Sitten vain hieman muotoilua ja kirjailua, niin siinä ne... Mies on onneksi jo niin hyvin noista neulehommista perillä, että ei enää yhtään ihmettele, minkä kokoisia sukkia ja laukkuja minä neulon! Tuo neidin käsilaukku on sitten sitä kokoluokkaa, että sinne mahtuu varmaan yksi harso ja ehkä yksi tutti mukaan. Mitäs muuta 9kk ikäinen neiti tarvitsee käsilaukkuunsa?

Edit-täti toi kuvan laukusta ja tossuista, vertailukohtana on nuo kynsisakset, joilla hieman leikkelin muutamaa hieman yhteenhuopunutta kohtaa paremmaksi.

Pikkuneidin tossut ja ihan eka käsilaukku

Langat: SandnessGarn tove
Puikot ja virkkuukoukku: 4mm Addi
Malli: Tossut (hieman ohjeesta muokattuna lähinnä pohjan pituudessa) ja Laukku
Koko: noin 9kk sopivat tossut, laukku kokoa mini
Onnistumisaste: 9/10 (vielä pitää nuo koristella jotenkin...)

Ohrapuuroa ja mustikkaa

Mikäs sen parempaa, kuin kunnon puuro aamupalaksi, vieläpä marjojen kera? Tätä mieltä meillä on ainakin tuo pikkuneiti, suu napsaa tyytyväisenä vielä aamupäiväunillakin. Nyt on tosiaan otettu kokeiluun ohra kauran rinnalle noista suomalaisista viljoista. Toiveissa olisi, että Kiinaan voimme jo pakata 4-viljan puuroa matkaan mukaan! No se tietty edellyttäisi myös sitä, että tuo neiti sihtikurkku oppisi syömään noita vähän karkeampiakin puuroja, eikä vain sametinpehmeää vauvapuuroa... Täytyy tässä muutenkin hiljalleen jo pohtia, miten tuon neidin ruokailut hoitaa sitten toisella puolella maapalloa, ei me nyt ihan rajatonta määrää voida ottaa mukaan ruokaa... vaipat onneksi hoituvat kestovaipoilla, ei tarvitse juosta tietyn vaippamerkin perässä ja maksaa siitä omaisuuksia (kuulemma nuo länsimaiset vaipat mm Pampers ja Huggies ovat todella kalliita tuolla)...

Neulerintamalla on valmistunutta eli Heartland Lace Shawl on tehty! Ohjeen löysin Ravelryn kautta, ah tuo ihana, kamala paikka, josta saa kauheasti uusia ideoita, mutta ei aikaa niitten toteutukseen! Ei vain ole vielä käynyt pingoituksessa tuo huivi, niin en sitä vielä kuvaa, mutta jotain sentään olen saanut tehtyä. Kamerakin on miehen matkassa raksalla, joten eipä paljoa kuvailla (no kännykällä saisi tietty jonkun kuvan raapaistua, mutta odottelen kunhan tuon saan mittoihin viriteltyä!) Pingoituksen kanssa pitää miettiä, mihin tuon saisi mittoihinsa venymään, ja pitäisi hommata pitkiä nuppineuloja, jos jostain löytäisi. Kaupassa oli vain lyhkäsiä, kun tänään katsoin... Nopea tuo huivi oli neuloa, sen verran koukuttava malli, tosin piti koko ajan ohjetta seurata, ei sitä ulkoa oppinut, vaikka samaa toistettiinkin kuusi kertaa ensin. Jonkin verran sitä oppi lukemaan sentään, tuota ohjetta. Lankana oli SNY:ltä saatu Marks&Kattens Anemone, joka on 50% puuvilla, 50% keinokuitu. Miellyttävä lanka neuloa, tuntuu ihan kivan pehmeältä (ehkä tuo keinokuitu sitä pehmentää? Ei tunnu onneksi muoviselta!) ja huiviin riitti 3.7 kerää. Eli hyvä kun tuota yhtä väriä oli 4 kerää! Minulla onkin melkein samanväristä kangasta, joten siitä surautan varmaan jossain vaiheessa itselleni kevyet kesähousut. Sitten on huivi heittää harteille sävy sävyyn!


Mutta nyt sitten toscakakun leipomiseen. Menen huomenna tekemään työvuoron, samoin teen koko viikonlopun töitä. Niin sitä on mennyt jo 7.5kk meidän vauvan syntymästä. Tämän jutun kirjoitukseen on mennyt melkein 10h, aamupuurosta aloitin jutun ja nyt neiti kuukahti juuri yöunille. Olikin rankka päivä hänellä kun käytiin raksalla katsomassa mitä isi hommailee; rakensi meille vaatekaappia makuuhuoneeseen. Niin se vain edistyy sekin, pakkohan tuon on kyllä edistyä. Muuttoon on 2.5 viikkoa... JAIKS! Mutta tosiaan, leipomaan suuntaan.

Tänään se tuli sitten...

Äsken tuli sähköpostia toiselta puolelta maapalloa. Me lähdemme Kiinaan, ensin previsitille pariksi viikoksi ja syksymmällä sitten pariksi vuodeksi.

Hurjaa!

Tämän hetken painan sydämeeni...

Voi että nukkuva lapsi osaakin olla suloinen! Nostin tuossa juuri äsken nukkuvan tytön turvakaukalosta vaunuihin jatkamaan päiväunia, piti nimittäin käydä ensin kaupassa ostamassa leipää, se kun unohtui perjantaina ostaa... Syötiin ennen kauppaanlähtöä hyvä ateria tytön kanssa pakkasesta sulatetuista sosekuutioista tehtynä ja kaupassa jaksoi neiti seurustella. Kotimatkalla sitten oli nukahtanut turvakaukaloonsa. Pikkuisen pisti mutristelemaan, kun äiti häiritsi unia nostelemalla, mutta sitten, uniliinansa saatua otteeseensa, venyteltiin nukkumisasentoon. Tuo ilme ruusunuppusuulla, tuo pieni huokaisu tyytyväisenä. Ne on niitä, mitkä haluan säilyttää muistoissani aina. Miten toinen on niin pieni vielä, niin pikkuinen, suloinen vauva!

Ja silti, tuo on iso tyttö jo. Eilen oltiin jo niin poikien perään, meillä kun kylässä kävi 7kk vanhempi nuori herra ja eihän meidän likka olisi muuta tehnytkään kuin kosketellut ja maistellut tuota poikaa. Ihan raivostutti välillä, kun ei saanut koskea niin paljoa, kuin olisi halunnut! Tuo 7kk ikäero tuntui niin suurelta, kun meidän tyttö oli vastasyntynyt ja toinen osasi jo istua ja harjoitteli konttaamista. Nyt tuo ero ei enää tunnu niin isolta - kummasti nuo pikkuiset kasvaa ja kehittyy.

Kummasti sitä nykyään huomaa taas kaupassa kaikki pallomahat ja aivan pikkuiset ihmeet turvakaukaloissaan - ne, jotka eivät vielä ole edes kunnolla heränneet tähän maailmaan. Silloin se tunne hiipii sydämeen, meillä olisi vielä paikka toiselle lapselle auki, meidän elämään mahtuisi vielä toisen kerran sitä vauvantuoksua ja pientä ihmettä. Ei nyt ihan vielä, ei tänään, eikä vielä 9kk kuluttuakaan, mutta ehkä sitten vuoden kuluttua? Jos noin vain saisi valita ikäeron... Kun sitten muistaa miten pitkään esikoista piti odottaa, niin eihän sitä tiedä, miten kauan menisi toisen kanssa, mitä kaikkea siihen väliin voisi huonolla tuurilla mahtua. Hieman hillitsee halua tuo Kiinaan lähteminenkin, jos siellä olemme pari vuotta niin... vaikka kuinka sieltäkin saa hyvää, asiantuntevaa ja länsimaistakin palvelua, niin silti raskausajan varmaankin haluaisin olla Suomessa ja synnyttää myös täällä. Katsotaan nyt... ei ole onneksi tämän päivän homma tai murhe tuokaan. Mietitään sitä sitten jos ja kun Kiinassa ollaan, jos ja kun raskaaksi tulen. Tosin näin jo unta, että olin sitten varaamassa gynelle aikaa ja koitin huonosti englantia osaavalle vastaanottovirkailijalle tavuttaa mitä haluan. Ja ultrassa, johon sitten pääsin, nähtiin pientä elämää, kaksin kappalein. Onneksi en sentään tunnusta ennustusunia näkeväni! :-p

Mikäköhän tuota minun saumuria vaivaa? Ensin ompelee ihan kiltisti, mutta sitten se jotenkin hyppää, lanka tippuu toiselta alaneulalta pois ja eihän sitten pistoista tule mitään. Olen langat pujottanut X kertaa, tarkastanut kireydet yms, ja silti. Puhdistinkin juuri kaikki pölyt tuolta pois. No pitänee katsoa ihan ajan ja ajatuksen kanssa, purkaa puoli konetta, jos on tarpeen. Eipä tässä tosin enää paljoa ole aikaa ommella ja osan kankaistakin olen jo pakannut laatikoihin muuttoa odottelemaan. Samoin meni lankoja useampi pussi jo muuttolaatikkoon. Niin se homma etenee siinäkin rintamalla. Puikoilla on tällä hetkellä vain "Heartland Lace Shawl". Näin sen Ravelryssä ja pitihän se kaavio hommata ja alkaa tikuttamaan, teen tuosta SNY:n lähettämästä Marks&Kattens Anemone-langasta. Toivottavasti lanka riittää (tai siis tuo yksi väri, lankaa kyllä on samaa merkkiä useampi kerä)!