Hamsterikuu takanapäin...

Eipä tähän blogiin ole kauheasti tullut kirjoiteltua, aikansa vie jo tuon Kiinanbloginkin kirjoittaminen. Eikä sitä ihan kaikkeen repeä 16kk vanhan touhutaaperon äitinäkään...

Hamsterikuussa langankulutus oli jopa yli 2k, aikamoinen saavutus minulle! Viime vuonna se taisi olla juuri yli 700g, joten parannusta tuli paljon. Tuli virkattua, neulottua ja tutkailtua ohjeita, aloiteltua paljon, mutta saatua aikaiseksi vähän vähemmän.

Nyt voikin keskittyä muutamaan kesken olevaan työhön, kuten kesähattuun pikkulikalle sekä pipoon miehelle. No pipoa mies ei aivan akuutisti tarvitse, ei täällä toivottavasti ainakaan enää niin kylmät kelit tule, että mies pipon kaivaisi kaapista päähänsä.

Muutama pieni neulekin tuli tehtyä ja niitä varmaan kevään aikana putoilee puikoilta enemmänkin - kaveriporukkaan on tulossa paljon vauvoja taas tässä ihan muutaman kuukaudenkin sisään. Monesta esikoisesta on tulossa sitten isosisko tai -veli, mikäs sen mukavampaa! Pahentaa vain omaa vauvakuumetta tuo pienten neuleiden tikuttelu, mutta jospa sitä vielä jossain vaiheessa omalle vauvalle pääsee tekemään...

Verkkopontson, jonka jo aiemmin tänne raportoin, lisäksi valmistuivat:

Huovutettu kori Novita Huopasesta + Salomonin solmuin tehty huivi Elfin Colorista.

Neuletakit äidille sekä tyttärelle Katia Tibet-langasta. Mukavan lämpimät, mutta käytössä nyppyyntyvät nopeasti :-(



Muutama Vaaka-tilkku sekä parit pikkusukat itse-koolatusta langasta & Novitan nallesta


Parit pikkusukat lisää, vaunuttelupeitto Gjestal Maijasta sekä peittotilkkuja. Siinäpä nuo.

Nyt vain noita pikkuneuleita tosiaan vielä lisää ja lisää ja lisää... ;-)

Hamsterikuu käyntiin!

Miehelle menin tuossa eilen kertomaan, että ryhdyin lankahamsteriksi. Oli hetken aivan hiljaa ja sitten varovasti kysyi, että tarkoittaako tuo sitä, että käyn päiväkävelyllä tuolla lankakaupassa ostamassa sen tyhjäksi :-p No ei tosiaankaan, lohduttelin. Josko nyt saisin sentään 28 vuorokautta pysyttyä "kuivilla", eli kävelylenkit on suunniteltava toista reittiä käyttäen. Onneksi matkaa on sentään kaupalle reilu 2km, joten ihan ei hetken inspiraation saaneena tule sinne hölkättyä, varsinkin kun pitää tuo pikkulikka ottaa mukaan (joka saa sitten kaupassa hepulin).

Jännä katsella täällä, kun porukka neuloo. Nyt on olleet ihanat aurinkoiset päivät, joten noita vanhempia naisia piisaa pihoilla neulomassa. Puikot on pitkät (pitkien puikkojen mittaiset), mutta päässä ei ole pampulaa vaan ovat sukkapuikon kaltaiset bambupuikot yleensä, eikä noissa kaupoissa pahemmin muita puikkoja näe edes. Ihan erilainen tyyli tuossa, kuin mihin on itse tottunut. Eli siis lanka on "väärällä" puolella ja sitten heitetään siitä puikon ylitse. Koitin tuota neulomistapaa itsekin tässä, tuntui hankalalta ja hitaalta. Mutta sehän on vain mihin on tottunut! Saas nähdä mitä mummot tykkää, kun otan oman neuleen hiekkisen reunalle tikuteltavaksi mukaan... voivat ihmetellä minun tyyliä ;-)

Ensimmäinen hamsterikuukauden neule valmistui. Juu, tiedän että nämä ponchot ovat "so last season" tai oikeastaan kait sitäkin edeltävältä ajalta. Mutta kivasti tämä lämmittää hartioita kotona ja ei haittaa tuo ilmastointilaitteen puhalluskaan. Eikä täällä Kiinassa ole niin väliä, tämän ulkoasun suhteen, kun porukka saattaa kaupungillakin mennä toppapyjamissa, pinkit Nalle Puh kuviot harmaitten hiusten kera, aamutossun kaltaiset jalkineet jalassa... Suomessa näitä tuli tehtyä kyllästymiseen asti ja pari päälle silloin kun nämä olivat "kuuminta hottia", niitä pyysi äiti, anoppi, täti yms lähisukukin. Nyt taitaa olla melkolailla käyttämättä? Tarpeeksi isoja puikkoja ei tullut pakattua ja kun eivät nämä kiinalaisetkaan kovin paksuja lankoja harrasta, niin hieman piti soveltaa tuon vyötteen ohjeesta. Ajaa asiansa, riittävän hyvä siis!

Langat: Novita Teddy, 2 * 100g
Puikot: 6mm Addi + 6mm virkkuukoukku
Malli: Teddyn vyötteestä sovellettuna
Koko: sopiva ;-)

Tähän mennessä valmistunutta

Kauheati tuota valmistunutta ei ole, enemmänkin on tullut aloiteltua uusia ja uusia taas lisää... Ostin ristipistotyönkin, jota innostuin pistelemään; kiinalaisia kirjasinmerkkejä punaiselle kankaalle. Intoa olisi kauheasti, olisipa aikaakin! Hieman tietysti aikaa tuo lisää se, että meillä käy Ayi siivoamassa, pyykkäämässä sekä tiskaamassa, eli arkisin ei tarvitse itse huolehtia noista kotitalousaskareista. Tytön perässä saa sitten hypätä sitäkin enemmän, neiti kun otti ja lähti kävelemään.

Jotain valmista tosiaan kuitenkin on, tässä pari synttärilahjaksi lähtenyttä pipoa. Synttäreitten teema oli "Prinsessajuhlat", joten siitä se sitten lähti. Ohje on idealtaan Ullasta, sovellus omaa käsialaa... Kolmas myssy, tuo korvaläpällinen, on meidän taaperon talvimyssy.

Langat: Gjestal Baby Ull kaksinkertaisena
Puikot: 3mm Addi
Malli: Ullasta omin päin sovellettuna
Koko: 2*4v sekä 1* 1v

Miehelle tuli neulottua pipo myös, mutta on nyt menossa (eli isännällä käytössä) joten siitä ei tähän kuvaa. Muutamat pikkulapaset ja -villasukat on myös tehtynä, mutta nekin ovat mikä missäkin (käytössä) eikä tullut valmistumisen jälkeen kuvattua. Tällä hetkellä työnalla palatossut Käspaikan ohjeen mukaan, yhdet tein jo itselleni, pitäisi vielä nuo langanpätkät päätellä. Kylmät lattiat huutavat vierasvaraksikin tossuloita eri kokoluokissa, joten siinä riittää kevääksi homma!

Vihdoin ja viimein kuvia!

No niin, nyt on viimeiset langanpäät pääteltynä tuosta huivista ja vihdoin ja viimein saatiin se kuvattua. Ihan kiva tuo huivi! Niin ja tuo paita joka on ylläni kuvassa, on sitten juuri saumurilta tullut, ihan itse ommeltu. Ensimmäinen saumuroitu paita, jota voi olla, että kehtaan ihan julkisestikin käyttää... muutaman paidan olen saumuroinut aikaisemmin ja ne ovat sitten sellaisia kotipaitoja, joita siivotessa voi pitää. Tuo on sitten sellainen, jota voi pitää muutenkin. Huvittavaa vain, tuo kangas, jota paitaan käytin, on sellainen, josta piti tulla odotusajan paita... no tuli nyt hieman väljä tunika, eli sen alle mahtuu kyllä sitten pieni salamatkustaja, jos sellainen olisi vaikka ensi kesänä kyydissä!

Heartland Lace Shawl
Langat: Marks&Kattens Anemone
Puikot: 4mm Addi
Malli: Heartland Lace Shawl, malli löydetty Ravelryn kautta ja löytyy minulta PDF-tiedostona
Koko: korkeus 88cm, leveys 196cm

Tunika
Kangas: Löytö-palan laarista löydetty palanen, joka meni tähän kokonaan
Malli: Ottobre for Woman 5/2007, malli 12
Koko: juuri passeli! ;-)

Tässä kuvassa näkyy ehkä tuo mallikerta hieman paremmin; sydämiä eli "Buffalojen jalanjälkiä" ja neliöitä vuorotellen, alareunassa aaltoilevaa reikäneulosta eli "vettä". Mukavan nopea neulottava, tarpeeksi haastetta (mallikertaa ei oppinut ihan ulkoa) ja lopputulos mukava, joskin suoraan pingotuksesta otettuna hieman muovisen oloinen (onhan tuossa langassa puolet muovia). Tämä käy hyvin Juhannuksena hartioitten lämmittämiseen!

ps. Talolle oli tullut kaapit tänään, siellä ne miehet niitä asenteli iltapuhteena kello 19 aikaan vielä... yksi huolenaihe siis vähemmän!

Väsynyttä ketutusta

Nyt on sitten huivikin saatu pingotettua mittoihin ja kuivattua, ei kauheasti vetäytynyt enää takaisin kun irrottelin nuppineulat. Aika kivan kokoinen tuosta tuli! Huvittavinta vain oli, kun olin saanut huivin kuivamaan mittoihin (mitat tarkastettu monta kertaa) ja kävin hetken aikaa poissa makkarista, johon olin huivin viritellyt, niin eikös yksi meidän kissoista ollut päättänyt tunkea nukkumaan huivin ja pingotusalustan väliin. Siis mitä liikkuu pienen kissan päässä (tuollaisen 5kg painavan kastraattikollin) jonka pitää tunkea märän huivin ja froteepyyhkeen väliin? Tuli siinä sitten sen verran noiduttua, että ei kuvaa tilanteesta saanut, onneksi kolliherra tajusi poistua huivin alta samaa reittiä kun sinne oli mennytkin ja viiden nuppineulan uudelleen asettelulla + noin 10 nuppineulan painamisella takaisin pohjaan selvittiin tuosta hommasta. Olisi muuten tullut kissannahkahanskat...

Toinen kyllä mistä voisi hanskat tehdä, on tuo minun rakas aviomieheni. Onko tämä sitten jotain hormonijuttuja vai mitä lie, mutta isäntähän oli maanantaista viime yöhön työmatkalla. Mitäs hän tekee tänään? Lähtee töihin kinuttuaan ensin minut heittämään hänet sinne aamusta ja sitten jatkaa töistä kavereitten kanssa "kesäjuhlille". Eli hyvä syy ryypätä ja rellestää kaveriporukalla pitkälle yöhön. Ei muuten, mutta kun neiti tekee noita ylähampaitaan ja minulla on ollut melko katkonaiset ja huonot yöt tässä takana jo miehen työmatkan ajan (jonka kyllä tajuan että on pakollinen meno ja josta ei voi olla pois) mutta onko pakko sitten lähteä työporukalla rellestämään, kun tulee kotiin. Oli oma jaksaminen aika tiukoilla, kun koitin tyttöä nukutella päikkäreille, toinen vain kirkui, huusi, höpötteli, jokelteli, naureskeli, kirkui ilman mitään hätää. Oli vain kiva pitää meteliä. Minä meinasin nukahtaa ensin... ja eihän tyttö sitten päikkäreitä nukkunut. Niin ja mitä mies tuo tuliaisina matkoilta? No tietysti suklaata... ja minä kun koitan ihan oikeasti pudottaa vielä nuo 4kg jotka neidin odotuksesta on jäljellä. Eipä siinä toisaalta, jos jätän suklaan avaamatta niin kuukauden sisään on mies sen sitten syönyt. Joko salaa minun seläntakan tai sitten julkisesti alkaa kerjäämään, kun kerran se huutelee tuskissaan se suklaa ja haluaa tulla syödyksi. Eikä se miehen painossa näy missään, että syö sen suklaan.

Mutta kamera on miehen matkassa siellä kesäjuhlilla, eli ei tällä kertaa kuvaa tuosta huivista, koitan seuraavaan blokkaukseen saada kuvia siitä. Huomenna lähdemme anoppilaan, joten taidanpa tehdä historiaa ja käydä minäkin nukkumaan jo tähän aikaan. Mies tulee, kun tulee, minun ristinä kun kuitenkin on yöheräämiset yms. Joskus sitä on miettinyt, että miten paljon minun arki tästä poikkeaisi, jos olisin yksinhuoltaja? No... hyvää harjoitusta tämäkin vain on sitten sitä Kiinan muuttoa varten. Sielläkään ei miestä kuulemma paljoa kotona näe.

Mies otti ja lähti...

Sitä alkoi sitten yksinhuoltajan arki. Mies kun pakkasi eilen tavarat ja tänään aamulla ovi kävi kello 5 ja mies häipyi maisemista. On tällä hetkellä laskeutumassa Saksaan, palailee joskus torstain-perjantain välisenä yönä. Sillä vihoviimeisellä juoppokoneella tietty, sillä joka on Oulussa kello 1 yöllä. Jos nyt siihen ehtivät, ettei tuo Saksa-Helsinki -lento ole sitten myöhässä. Perjantaina onkin hyvä tulla kotiin, koska silloin on sitten firman pippalot, joista mies kotiutuu joskus lauantaina...

Eli täällä ollaan sitten neidin kanssa kahdestaan ja mikäs siinä olessa! Vielä kun sain ladattua akkuja käymällä tekemässä 3 päivää töitä, niin eipä sen paremmasta väliä. Mies oli ammana täällä sen aikaa, kun minä huitelin töissä menemään, perjantaina tein aamuvuoron ja la&su iltavuorot. Vielä olisi muutama vuoro suunniteltuna, sitten saa nähdä, koska taas töihin kerkeän. Eli koska me olemme Suomessa... Eipä sinänsä, että minulla nyt kauhea kiire olisi töihin, mutta oli tuo henkisesti todella virkistävää olla poissa kotoa 8h vuorokaudessa ja ilman neitiä! Tuota ennen olimmekin olleet erossa noin 10h, nyt tuli siihen 24h lisää kolmessa päivässä. Kauhea, huono äiti, kun nauttii erossa olemisesta... no onhan likka sentäs jo 7.5kk, eli paljon on hänen kanssa tullut aikaa vietettyä! Helppohan oli neiti jättää kotiin isin hoitoon, oli itsellä se varmuus kuitenkin, että mies nyt osaa hypätä juuri niinkuin tyttö tahtoo. Mies kun antaa kaikessa periksi; jos ei puuro maistu niin korkataan uusi purkki sitten kuningatarsosetta tai muuta neidin herkkua. Jos ei heti uni tule, niin isi käy viereen nukuttamaan, nukahtaen yleensä itse. Lisäksi mies antaa neidin katsella telkkaria, jota taas äiti rajoittaa...

Kyllähän meillä monessa asiassa on miehen kanssa selväksi sovitut pelisäännöt sen suhteen, miten me tulemme lastamme kasvattamaan, elämänarvot yms on mieheni kanssa niin samansuuntaiset, että ei niistä tule ongelmia. Pikkujutuissa sitten on ne erot; mies käyttää enemmän kertakäyttövaippoja (koska ei tykkää huuhtoa kakkoja kestovaipoista, ei nyt niin että minäkään sitä rakastaisin) ja antaa helpommin periksi pikkujutuissa. Toisaalta taas mies laittaa vaatteiksi neidin ylle ekat jotka kaapista käteen sattuu, minä mietin ehkä hieman pidempään niitä yhdistelmiä. Miehelle ei ole hiusten harjaaminen niin tärkeä hoitotoimenpide ja minä taas harjaan neidin hiuksia välillä useampaankin kertaan vuorokaudessa, myssytukasta taas takaisin sileämpään, suorempaan muotoon.

Alkaa hiljalleen nousemaan stressitaso tuosta asunnon valmistumisesta. Meidän vanhempien makuuhuoneen liukuovikaapiston piti tulla jo toukokuun lopussa, tuli sitten viime viikolla torstaina. Onneksi tuli sitten vihdoin ja viimein tuolloin, miehellä oli sopivasti aikaa tehdä se kaverinsa kanssa valmiiksi ennen lastenvahtirupeamaa ja työmatkaa. Sen sijaan muut kaapistot (eteinen, keittiö, kodinhoitohuone, lastenhuoneet ja vessat) piti tulla viime viikolla ja ei näkynyt. Sai sitten rakennusmestari tivattua Kalajoen tehtaalta, jossa nuo tehdään, lausunnon "joo, meillä on tilauskirja niin täys, että ei olla näitä viitsitty tehdä". Siis voi KERPELE! Tulee nimittäin aika kalliksi, jos ei päästä muuttamaan kuun vaihteessa, me kun olemme tämän asunnon myyneet jo aikaa sitten ja jos tämä ei vapaudu heinäkuun alkuun mennessä, niin joudumme maksamaan sakkomaksua asunnon ostaneelle pariskunnalle useampia tuhansia euroja. No sen kyllä tietää mihin suuntaan se lasku sitten lähtisi...

Kodinkonetoimituksen piti tulla viime viikolla, mutta tuli sitten sitä edeltävällä viikolla, eli muutaman vuorokauden liian aikaisin. Ainoa, joka puuttui, oli pakastin... sen perään kun soiteltiin, oli ensin lupaus että tulee maanantaina, maanantaina kerrottiin että ehkä keskiviikkona, keskiviikkona siirtyi perjantaihin. Joka kerta Oulaisten kodinkonetoimittaja pyysi ottamaan yhteyttä Kiitolinjaan, josko se olisi jo rahtikirjalla heillä tulossa. Kiitolinjalla ei ole ollut koko aikana mitään hajua koko pakastimesta, eli täysin turhia puheluita siihen suuntaan ja joista on saanut sen käsityksen, että on se pakastin jossain ja tulossa. Lopulta meni miehellä hermot ja sai sitten herra kodinkonekauppiaan selkä seinää vasten ja hän joutui tunnustamaan, että ehkä ensi viikolla tietää, että saako edes koko pakastinta meille toimitettua koskaan! Haistakoot kukkanen. Ei voinut suoraan tunnustaa, tai pakastinta tilatessa mitään asiasta sanomaan, kodinkoneetkin kun tilattiin jo tuolla helmi-maaliskuun taitteella. Ihmeellistä venkoilua ja kieroilua tuon homman kanssa, laskun kyllä muisti lähettää, ja laskussa on myös pakastin mukana. Arvatkaa vain maksetaanko asiaa riitauttamatta, jos ei pakastinta saada. Onneksi ilman pakastintakin voi hetken aikaa elää, tosin meillä kyllä on aika paljon tuolla pakasteessa kaikkea, mikä olisi kiva säilyttää pakastettuna, alkaen vauvanruoasta ja ylimääräisestä äidinmaidosta...

"Pääsette helpolla kun ette itse rakenna!" Juu, helppoahan tämä on, eikä onneksi mene aikaa siihen, että selvittelee, koska tavaroita tulee, käy vastaanottamassa niitä ja sitten kinaa noitten tavarantoimittajien kanssa vähän kaikesta. Lisäksi tässä on saanut yliannostuksen rautakaupoista ja kaakelivaihtoehdoista. Mutta pientähän tämä on, ei ole tarvinnut itse naulata tai maalisudin kanssa heilua.

Tällä viikolla on sitten pihatöitten vuoro tuolla talolla, samoin jos vihdoin ja viimein tuo yläkerrankin vessa/pesuhuone laatoitettaisiin. Vielä viime viikolla sinne oli jotain vesieristettä sivelty lisää. Onhan tässä vielä 2.5 viikkoa aikaa muuttoon...

Neuleista sen verran että se huivi on vieläkin pingottamatta. Minäkö saamaton? Ei kun en ole ehtinyt niitä pitempia nuppineuloja etsimään ja ostamaan. No neuloin tuossa En Pointe-tossut Tovesta ja niiden pariksi Suzzane's purse - laukun samaisesta langasta. Tarkoitus oli saada noista sitten neidille söpöstelytossut ja hienon naisen käsilaukku sinne häihin kesällä. Tuolla nuo pyörivät pesukoneessa ja minä jännään, minkä kokoisina tulevat ulos. Sitten vain hieman muotoilua ja kirjailua, niin siinä ne... Mies on onneksi jo niin hyvin noista neulehommista perillä, että ei enää yhtään ihmettele, minkä kokoisia sukkia ja laukkuja minä neulon! Tuo neidin käsilaukku on sitten sitä kokoluokkaa, että sinne mahtuu varmaan yksi harso ja ehkä yksi tutti mukaan. Mitäs muuta 9kk ikäinen neiti tarvitsee käsilaukkuunsa?

Edit-täti toi kuvan laukusta ja tossuista, vertailukohtana on nuo kynsisakset, joilla hieman leikkelin muutamaa hieman yhteenhuopunutta kohtaa paremmaksi.

Pikkuneidin tossut ja ihan eka käsilaukku

Langat: SandnessGarn tove
Puikot ja virkkuukoukku: 4mm Addi
Malli: Tossut (hieman ohjeesta muokattuna lähinnä pohjan pituudessa) ja Laukku
Koko: noin 9kk sopivat tossut, laukku kokoa mini
Onnistumisaste: 9/10 (vielä pitää nuo koristella jotenkin...)

Ohrapuuroa ja mustikkaa

Mikäs sen parempaa, kuin kunnon puuro aamupalaksi, vieläpä marjojen kera? Tätä mieltä meillä on ainakin tuo pikkuneiti, suu napsaa tyytyväisenä vielä aamupäiväunillakin. Nyt on tosiaan otettu kokeiluun ohra kauran rinnalle noista suomalaisista viljoista. Toiveissa olisi, että Kiinaan voimme jo pakata 4-viljan puuroa matkaan mukaan! No se tietty edellyttäisi myös sitä, että tuo neiti sihtikurkku oppisi syömään noita vähän karkeampiakin puuroja, eikä vain sametinpehmeää vauvapuuroa... Täytyy tässä muutenkin hiljalleen jo pohtia, miten tuon neidin ruokailut hoitaa sitten toisella puolella maapalloa, ei me nyt ihan rajatonta määrää voida ottaa mukaan ruokaa... vaipat onneksi hoituvat kestovaipoilla, ei tarvitse juosta tietyn vaippamerkin perässä ja maksaa siitä omaisuuksia (kuulemma nuo länsimaiset vaipat mm Pampers ja Huggies ovat todella kalliita tuolla)...

Neulerintamalla on valmistunutta eli Heartland Lace Shawl on tehty! Ohjeen löysin Ravelryn kautta, ah tuo ihana, kamala paikka, josta saa kauheasti uusia ideoita, mutta ei aikaa niitten toteutukseen! Ei vain ole vielä käynyt pingoituksessa tuo huivi, niin en sitä vielä kuvaa, mutta jotain sentään olen saanut tehtyä. Kamerakin on miehen matkassa raksalla, joten eipä paljoa kuvailla (no kännykällä saisi tietty jonkun kuvan raapaistua, mutta odottelen kunhan tuon saan mittoihin viriteltyä!) Pingoituksen kanssa pitää miettiä, mihin tuon saisi mittoihinsa venymään, ja pitäisi hommata pitkiä nuppineuloja, jos jostain löytäisi. Kaupassa oli vain lyhkäsiä, kun tänään katsoin... Nopea tuo huivi oli neuloa, sen verran koukuttava malli, tosin piti koko ajan ohjetta seurata, ei sitä ulkoa oppinut, vaikka samaa toistettiinkin kuusi kertaa ensin. Jonkin verran sitä oppi lukemaan sentään, tuota ohjetta. Lankana oli SNY:ltä saatu Marks&Kattens Anemone, joka on 50% puuvilla, 50% keinokuitu. Miellyttävä lanka neuloa, tuntuu ihan kivan pehmeältä (ehkä tuo keinokuitu sitä pehmentää? Ei tunnu onneksi muoviselta!) ja huiviin riitti 3.7 kerää. Eli hyvä kun tuota yhtä väriä oli 4 kerää! Minulla onkin melkein samanväristä kangasta, joten siitä surautan varmaan jossain vaiheessa itselleni kevyet kesähousut. Sitten on huivi heittää harteille sävy sävyyn!


Mutta nyt sitten toscakakun leipomiseen. Menen huomenna tekemään työvuoron, samoin teen koko viikonlopun töitä. Niin sitä on mennyt jo 7.5kk meidän vauvan syntymästä. Tämän jutun kirjoitukseen on mennyt melkein 10h, aamupuurosta aloitin jutun ja nyt neiti kuukahti juuri yöunille. Olikin rankka päivä hänellä kun käytiin raksalla katsomassa mitä isi hommailee; rakensi meille vaatekaappia makuuhuoneeseen. Niin se vain edistyy sekin, pakkohan tuon on kyllä edistyä. Muuttoon on 2.5 viikkoa... JAIKS! Mutta tosiaan, leipomaan suuntaan.

Terapian tarpeessa?

Ainakin vauvaterapian, eli siis mikäs olisi sen parempaa, kuin saada unilämmin neiti syliin halattavaksi ja saada häneltä kuolapusuja pitkin kasvoja? No antaa neidin nukkua päiväunia vielä, viime yö meni taas niin penkin alle että ei mitään rajaa. Ilmeisimmin iltapalana syöty mangojugurtti ei neidin masulle sopinutkaan vaan aiheutti aivan kauheat mahanpurut, joita pikkuinen itki kello 23.30-5.00, aina välillä hetkeksi nukahtaen ja sitten taas poruun puhjeten. Mango soseena ei ole oireita aiheuttanut, eli ehkä se on tuossa jugurtissa sitten jokin, joka neitiä ärsytti? Voi äidin reppanaa kun sattui niin että selkä meni kaarelle ja tuli surkeaakin surkeampi itku, siinä oli äidilläkin itkussa pitäminen kun koitti toista hyssytellä ja lohduttaa. Lopulta onneksi uni voitti ja jatkettiin melkein aamu 10 asti unia, ennätyspitkään kun normaalisti meillä alkaa päivähommat jo siinä kello 7 aikaan. Saa nähdä menikö nyt rytmi ihan sekaisin?

Onkin sitten ollut vähän hitaampi alku tällä viikolla, tosiaan tuon heräämisen jälkeen syötiin aamupalaa ja lähdettiin sitten vaunuttelemaan. Eihän noita tuttuja äitejä tietenkään enää ollut mailla eikä halmeilla näkyvissä, taisivat olla jo kaikki kotona päiväateriaa valmistamassa pikkuisille, kun me kurvailtiin menemään. Lisäksi tuolla ulkona on aivan järkyttävä tuuli! Aamulla sateli räntääkin, kun ikkunasta ulos vilkaisin, nyt sentään paistaa aurinko ja mittari näyttää jopa +9 astetta...

Pitkästä aikaa minulla on esitellä jotain valmistakin, tämä neuletakki minun on pitänyt tehdä Neidille jo vaikka ja kuinka kauan sitten, nyt sen sitten sain viikossa tikuteltua (eikä ollut edes mitään yltiöaktiivista tikutusta, eli nopeasti nuo pienet neuleet valmistuvat). Tämä on sitten loppuviikon Helsingin reissua varten söpöstelytakki, jolla hurmataan isovanhempia ja isoisoäitiä, isotätiä yms sukua:

Pikkuneidin söpöstelytakki

Langat: Novita Nalle colori ja Novita Palma
Puikot ja virkkuukoukku: 3mm Addi
Malli: Novita kevät 2008 lehdestä nro 66
Koko: 68-74cm

Lisävarusteena söpöstelyyn:

Langat: Novita Nalle colori ja Novita Palma
Puikot ja virkkuukoukku: sukissa 2.5mm ja pipossa 3mm Addi
Malli: Sukat Uhoavan Gnu:n "Supervauvan polvisukat" ja myssy Novita kevät 2008 lehdestä nro 67
Koko: 68-74cm

Puikoilla on vielä lapaset tuosta colorista, jos ne ehtisi tekemään, sitten on tuo vaaleanpunainen pätkärääkätty colori käytetty. Nuo sukat on aivan mahtavat, niitä pitää tikutella parit lisää, juuri hyvät kantoliinassa olevalle Neidille! Lisäksi sukat oli tosi nopea tehdä ja ei ollut edes lähellä, että ns toisen sukan syndrooma olisi iskenyt. Ja ihan oikeassa elämässä ne sukat ovat samaa paria, saman kokoiset, nyt näyttävät kyllä olevan kuvassa ihan eri paria... Napit sekä neuletakissa että myssyssä koristeena oleva ovat tilattu jo aikaa sitten jostain nettiputiikista (kun muistaisi mistä!), mieheni valitsi ne tuolta nappilaatikostani pienen suostuttelun jälkeen tähän neuleeseen laitettavaksi :-p

Tänään päästiin postillakin käymään, pakettikortti tuli jo viime viikolla... Sieltä paljastui sitten iso paketti SNY:ltä, joka ei enää ole salainen, ainakin paketin päällä oli nimi näkyvissä ;-) Kortti paketissa vielä lupaili yhtä pakettia tälle kuulle... :-o Tämä paketti oli kyllä aivan uskomattoman upea, useampi kerä tosiaan tuota Marks & Kattensin Anemone lankaa, 50% puuvillaa 50% akryyliä. Vaikka nuo tekokuidut ei ole missään haaveitten kärkipäässä minulla, niin tuo lanka ei ole yhtään keinokuituista, vaan ihanan pehmeän puuvillaista. Ainakin muutamasta kerästä tulee neidille jotain kesäistä. KIITOS SNY (eli kiitokset Seinäjoelle Päiville)! Piti äkkiä ottaa kuva tuosta paketista, kun vielä oli tuo suklaalevykin korkkaamatta.

Mutta kun neidin päiväunet tuntuvat vielä jatkuvan, niin ehkä otan toisenkin rivin suklaalevystä nautittavaksi, neulon tuota lapasta pari kerrosta ja lueskelen mitä maailmalla on tapahtunut...

ps. Sain muuten sormukseni jo takaisin, meni takuuseen se korjaus, vaikka valmistajan mielipide olikin, että olen itse käsitellyt sormustani niin, että se on aiheuttanut kiven irtoamisen. Vihjasivat että olen esim pudottanut sormuksen. Kumma vain en itse kyllä muista sellaista, mutta niin tai näin, nyt on taas sormus omalla paikallaan kädessä!

Hamsterikuukauden loppukiri

Huomennahan on helmikuun viimeinen päivä ja siihen loppuu hamsterikuukausi. Nyt onkin puikot suihkineet vauhdilla, josko jotain saisi vielä valmiiksi. Yhden pipon tein itselleni, Knittystä löytyvän "sugar on snow" ohjeen mukaan, kaksinkertaisesta 7-veljestä langasta + pätkä heijastinlankaa mukaan. Siitä on vielä tällä hetkellä muutama langanpätkä päättelemättä, mutta eiköhän tuo tänään valmistu. Tuolla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin yhden myssyn, valkoisen silloin, nyt tuli tuollainen viininpunainen. Kuvaan kunhan olen nuo loputkin langanpätkät saanut pääteltyä.

Lisäksi tein huovutetut töppöset ja kännykkäpussin (josta tuli hieman liian iso, mutta käy nyt noinkin, tuotekehittelyä vielä harkitaan). Nuo huovutetut kehtaa jo esitellä, juuri ja juuri. Ovat ainakin valmiit! Lisäksi taidan raportoida nuo muutamat tilkut, joita neuloin Kolibrista... Noiden lisäksi on muutamakin alku puikoilla, mutta ei varmaan valmistu tässä kuussa, jollei nyt iske kauhea into tikuttaa valmiiksi. No voihan se olla, että nuo neidin uudet tumput valmistuvat, niihin ei kauaa mene yleensä.

Yllättävän paljon sentään olen saanut aikaiseksi, vaikka aikaa käsitöille ei kauhasti ole vuorokaudessa ja eniten olen ylpeä siitä, että en ole sortunut lankaostoksiin, jopa ompelulangan ostamista pohdin pitkään. Nyt on jo sellainen mielentila päällä, että ihan heti en lankakauppoihin sorru. Aivan samaan tyyliin kuin esim karkkilakossa; alku on hankalaa ja sitten saavuttaa tietyn mielentason ja ihan heti ei tarvitse sortua ostoksiin! Kävisipä samoin myös kangasostosten kanssa... Kävin nimittäin tässä läpi noita varastoja ja lankaa sekä kangasta riitää... onneksi riittää myös suunnitelmia, riittäisipä vielä aikaakin toteuttaa!

Sydäntossuset

Lanka: Huopanen noin 50g + neulahuovutettuna sydän
Puikot: 6mm Novitan muovihärpäkkeet
Malli: omasta päästä, kärjestä aloittaen
Koko: piti tulla pienempi, nyt noin 4-5v kokoa



Kännykkäpussi

Lanka: Huopanen noin 25g + neulahuovutettuna kissa
Puikot: 6mm Novitan muovihärpäkkeet
Malli: omasta päästä, pohjasta aloittaen, taitereunus ylhäällä
Koko: korkeus on hyvä, mutta saisi olla kapeampi


Peittotilkkuja

Lanka: Novita Kolibri noin 100g
Puikot: 3mm Addin pyöröt
Malli: kulmasta kulmaan,
keskellä vaihdoin langan raidoittumissuunnan päinvastaiseksi
Koko: 20cm * 20cm

Neljä kuukautta..

Vaikea ajatella että siitä on jo niin kauan, kun heräsin ensimmäistä kertaa äitinä... niin se menee aika nopeasti ja tyttö oppii kaikkea uutta ja ihanaa joka päivä. Nyt suosikkina on nauraminen, varsinkin äiti on todella naurettava tapaus ilmeisesti. Riittää että ojennan kädet tyttöä kohden, niin johan nauru alkaa kuulumaan.

Viikonloppu oltiin taas anoppilassa, kuulemma pitää nyt useasti käydä, kun tyttö kasvaa niin vauhdilla. Tuli sitten ensimmäiset utelut jo siihen suuntaan, että koskas seuraavaa lasta meille suunnitellaan... Anoppi ei niinkään suoraan, mutta miehen lapsuudenkaverit kylläkin, heitäkin kun tuli nähtyä. Teki mieli sanoa, että eihän tämä esikoinen ole kuin neljä kuukautta ja häntäkin se melkein kuusi vuotta tehtiin, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Sitä ei tiedä kauanko menee seuraavan saamiseen ja saadaanko koskaan.

Meillä on kohta pieni maailmanvalloittaja täällä. Nyt jo tehdään kauheasti liikekannallepanoharjoituksia ja etenemistä on havaittuna useampaan otteeseen. Selällään kun on ja sattuu sopivat lattiamateriaalit, joista potkia vauhtia, niin äkkiä on parin metrin päässä siitä mistä lähti. Eli siis kantapäillä työntää lattiasta vauhtia ja liukuu selällään kauhean ähinän ja puhinan säestämänä. Lelukaarella pyöritään ympäri-ympäri-ympäri, kunnes ollaan jossain ihan muualla kuin kaaren alla ja silloin tulee suru, kiva lelu katosi! Lisäksi osataan pyörähtää 180 sujuvasti suuntaan jos toiseen, vielä ei kieriminen onnistu aivan, yleensä seuraava kääntyminen kun menee vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen. Mahallaan ollessaan jalat käy kauheasti, mutta kädet ei aivan osaa vielä lähteä rytmiin mukaan, tuolla tavoin on muutamia senttejä liikuttu, kun on saatu ote esim matosta ja siitä vedettyä itseään käsillä, jalkojen potkiessa vimmatusti vauhtia. Ja mahallaan ei viihdytä kauhean kauaa, kun ei eteenpäin yleensä päästä kauheasta yrityksestä huolimatta. Pakko nähdä kaikkea kivaa, pakko mennä eteenpäin, pakko valloittaa maailma.

Kuka varasti minun pikkuvauvan? Sen pienen tuhinapaketin, jonka kasvot olivat vielä rutussa ajalta ennen syntymää, joka viipyi unimaailmassa, niin suloisena, niin viattomana. Suloinen ja viatonhan tuo on vieläkin, mutta välillä katseessa jo pilkahtaa ilkikurisuus, melko juoni ilme, joskus velmuillaan. Mitä lie suunnittelee? Kontaktia haetaan paljon, jos ei heti tapahdu niin volyymi nousee hetkessä yli kuulovaurio-rajan. Kauhean huudon päälle, kyynelkarpaloitten vielä koristaessa silmäpieliä, tulee sitten jo nauru, hymy ja onnellinen ilme. Elämä on yksinkertaista, tarpeet on vielä pieniä; unta, maitoa ja seuraa. Eikä hän enää ole pikkuinen, ei enää koskaan niin vastasyntynyt. Mutta omalla tavallaan, päivä päivältä, ihan yhtä rakas tai jopa rakkaampi, ihan yhtä ihana, tai jopa ihanampi.

Käsityörintamalla melko hiljaista valmistuneitten kohdalla. Kauheasti on alkuja, mutta kun innostuu aina yhdestä ja heti perään seuraavasta, niin valmista ei kauheasti ole tullut saatua aikaiseksi. Pari kuvaa sentään, kun jotain olen tehnyt, eli ensin ne jämälankasukkavaihtosukat:

Jämälankasukat:
Lanka: Novita 7-veljestä ja Jussi yht. noin 110g
Puikot: 3mm Bambut
Malli: perussukka tiimalasikantapäällä, raidoitus raitageneraattorilla
Koko: 41

Muuta valmistunutta on sitten pino pikkuisia asusteita, eli sukat ja tumput kavereitten pikkuiselle pojalle ja omalle tytölle kesäpipo:

Pipo:
Lanka: Scholler+Stahl Baby Cotton n 20g
Puikot: 2.5mm Bambut
Malli: omasta päästä, useammasta ohjeesta sovellettua

Sukat ja tumput:
Lanka: Novita Kolibri n. 35g
Puikot: 3mm Addi-pyöröt
Malli: perussukat kärjestä aloittaen tiimalasikantapäällä,
tumput myös kärjestä aloittaen

Noille kahdelle viimeiselle pitäisi vielä kaveriksi tehdä pipo, mutta oikein sopivaa mallia, jossa tuo raitalanka olisi nättiä, ei ole löytynyt vielä. Vinkkejä otetaan vastaan! Kolibrista on tullut pari vaaka-tilkkua tehtyä, siihen peittokeräykseen tuo ei kyllä kelpaa kun on 100% tekokuitua, mutta jos siitä saisi pikkupeiton vaikka tehtyä "käärepaperiksi" noille pikkuneuleille...

Mihin aika karkaa???

Johonkin on taas kadonnut pari päivää että hurahdus vain on käynyt. Juurihan se oli aurinkoinen sunnuntai, kun miehen kanssa käytiin kävelylenkillä, mies työnsi noita vaunuja. Tänään on jo torstai... tuttavapariskunta sai sitten 19.2 pienen pojan, tasan vuosi aikaisemmin minä tein positiivisen raskaustestin, eli hyvä päivä syntyä tuo. Kuvista katsottuna ihan on isänsä näköinen tuo poika, vai niin kait aina sanotaan... Nyt on sitten pikkuiset sukat ja tumput valmiina tuolle, myssyä tässä aloittelin ja purin, aloitin uudestaan ja purin taas... ei tule mieleistä noista langoista tehden, ei millään... Eli täytyy siis säveltää! Sehän minulta parhaiten onnistuu.

Tänään oli neuvolapäivä meillä, käytiin hakemassa rota-rokotteen toinen osa ja samalla punnittiin ja mitattiin pituus. Painoa olikin tullut puolisen kiloa lisää kuukaudessa! Kyllähän tuon huomaa, ei tarvitse paljoa neitiä nostella niin hauiksissa tuntuu. Ihanainen käsipaino meillä siis... Rota-rokote oli aivan "hyi-yök-kauheaa!" ja sen kyllä kuuli koko terveysasema. Aivan kuin olisi pahempaakin tehty kuin rokotetta annettu... Itku ja huuto onneksi loppui taas kun äidin syliin pääsi, pientä teatraalista nyyhkettä vain kuului kunnes uni voitti. Vähän tuli vielä protestia, kun tytön kiedoin tuohon kapaloon ja laitoin turvakaukaloon, sitten unet jatkuivat tyytyväisenä taas.

Kävi kyllä harmittamaan tuossa kaupan pihalla, autoni kun oli siinä parkissa apteekki-neuvola-kauppakäynnin ajan ja kun kotiin olin lähtemässä, nostin turvakaukalon autoon. Samaan aikaan viereiseen autoon meni äiti noin vuoden ikäisen tytön kanssa takapenkille istumaan. Ajattelin ensin että äiti laittaa tytön turvaistuimeen, mutta ei, siihen he istuivat takapenkin keskipaikalle. Isä istui sitten ajamaan autoa... näin sitä taas "turvallisesti" kuljetettiin lasta sylissä. Eihän heillä matka ollut kuin pari-kolme kilometriä (ajoivat edessäni osan kotimatkastani, joka meillä tietä pitkin on noin 6km, linnuntietä pääsisi paljon lyhyemmin), mutta kun juurihan se on ne tutut tiet, joilla sattuu eniten kolareita/onnettomuuksia... tuli vain niin paha mieli tuon pienen tytön vuoksi, onneksi ei mitään käynyt (tuollakaan) matkalla.

Ajattelin vain että jos tulee äkkijarrutustilanne, niin ei siinä mitkään voimat pidä pikkuista äidin sylissä suojassa ja turvassa... toinen tunne mikä tuli oli viha. Viha vanhempia kohtaan, ajatus siitä miten vähän he välittävät lapsensa hengestä ja turvallisuudesta. Että se lapsi ei merkitse heille niin paljoa, että turvaistuimen ostaisivat pienelle, jos kerran on autoonkin varaa. No jos se auto oli vaikka isovanhemmilta lainassa ja kun itsellä ei ole autoa ja sitä myötä jatkuvaa tarvetta turvaistuimelle? Mutta saahan noita turvaistuimia vähän käytettynäkin melko halvalla...onhan siinä sitten se, että pitäisi tuntea ja luottaa siihen edelliseen omistajaan, että ei ole kolhittu ja kolaroitu se istuin. Itse en koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos minun pikkuiselle tapahtuisi jotain, joka olisi estettävissä suht yksinkertaisin konstein. Onhan se turvaistuin kallis ostos, mutta niin on tuo tytärkin meille, kalliimpi kuin mikään turvaistuin, mikään rahasumma maailmassa. Hyvähän se on minun sanoa, meillä on varaa kulkea kahdella autolla, kummassakin autossa telakointiasema turvakaukalolle. Eipä meillä noin muutenkaan turvallisuusvarusteista tingitä eikä onneksi tarvitse taloudellisesti ajatella noissa välineissä, mielummin säästetään sitten muissa jutuissa. Minut ja veljeni kun on opetettu pienestä pitäen kulkemaan autossa turvavöissä ja sen minä aioin tyttärelleni opettaa myös. Eihän se turvavyö tai turvaistuin ihan 100% suoja ole kuitenkaan, mutta se on helvetin paljon parempi kuin moni muu asia ei. Liian paljon vain näkee näitä äidin sylissä kulkevia lapsia, joskus kummallakaan ei ole turvavyötä, joskus äidillä on turvavyö ja lapsi sitten äidin käsien varassa ja joskus lapsi sylissä on samalla lantiovyöllä kuin äiti. Sattuu joka kerta sydämeen ja mieli tekisi soittaa poliisille - vai taitaa heillä olla tärkeämpiäkin juttuja kuin nuo...

Mutta siis tuosta ajan karkaamisesta, vaikea ajatella että nyt on jo helmikuu loppusuoralla hiljalleen. Meidän tyttö on kohta 4kk vanha, vastahan hän syntyi! Vuosi sitten hän oli vasta tämän tekstin pilkkuakin pienempi, aivan pikkuriikkinen...

Asunnolle tehtiin eilen kuntotarkastus ja hyvähään se kertoi. Eihän tästä viitsisi muuttaa pois, kaikki tarvittava lähellä, asuinalue mukavaa, asunto kiva, naapurit kivoja. Mutta kun tuota tilaa ei ole, ei ole tilaa tytön kasvaa isoksi. Tytön lelut valtaavat jo nyt tilaa olohuoneesta, sänky on meidän makuuhuoneessa ja jossain vaiheessa olisi kiva, jos hänellä olisi oma huone, tässä asunnossa ei sille ole mahdollisuutta, vaikka tässä kuinka kolme huonetta onkin. Tuo toinen makuuhuone on niin täynnä tavaraa työhuoneena palvellessaan, lisäksi se on sen verran pikkuinen, että ei sinne mahdu oikein kaikkea sitä mitä olisi kiva työhuoneessa olla. Uuteen taloon sitten tulee sellainen työpöytä, jolla pystyn pitämään saumuria ja ompelukonetta, miehen tietokoneen lisäksi. Minun tietokone kun majailee yleensä olohuoneessa, kiitos langattoman netin, tätä on helppo käyttää missä vain. Nykyään miehen tietokone on tuossa Lundian hyllykössä olevassa työtasossa, ei pahemmin laskutilaa siinäkään.

Tänään mennään käymään rakennustyömaalla katsomassa miten homma edistyy. Tuntuu toisaalta että aikaa on vaikka ja kuinka vielä, mutta yllättävän nopeasti se sitten koittaa kesäkuu ja muutto. Nyt valitaan noita lattiamateriaaleja, eilen taidettiin löytää molempia miellyttävät kaakelit kosteisiin tiloihin. Eipä sitä olisi vuosi sitten uskonut, missä tilanteessa tänään ollaan; pienen tytön äitinä, aviovaimona, omakotitaloa rakennuttamassa, muuttoa suunnittelemassa. Niin ne elämässä joskus käyvät haaveet ja toiveet toteen kuitenkin, kaikesta huolimatta...

Odotusta...

Tuttavapariskunta on Oyssissa, esikoinen on käynnistelty ja odotellaan josko malttaisi vihdoin ja viimein tulla päivänvaloon. On nimittäin pari viikkoa yliajalla jo. Nyt on kiireen vilkkaan neulottuna yksi pieni sininen sukka Novitan Kolibrista, toinen tulossa. Siis jos ultraan on uskominen, on tulokas poika tai sitten hänestä tulee sinisukkainen tyttö. Ihanaa neuloa pikkusia neuleita välillä, juuri kun sain aikuisten kokoa olevat sukat valmiiksi niin tuo pikkusukka valmistuu niin paljon näpsäkämmin! Pääsee mies sitten viettämään varpajaisia tuon kaverinsa kanssa, on jäänyt häneltä ne pitämättä (kuten polttaritkin) ja kohtahan tyttö täyttää 4kk. Oikeastaan tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun mies tuli Ranskan reissulta kotiin ja minulla oli kauhea kuume & flunssa sekä suuri varmuus siitä, että taas meni yksi kierto penkinalle. Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tein töissä ollessani iltavuorosssa positiivisen raskaustestin "ihan vain piruuttani, kun en kuitenkaan ole, mutta onpahan sekin testattu pois mieltä kiusaamasta", haalean positiivisen viivan, joka piti parilla työkaverilla vahvistuttaa ihan oikeasti positiiviseksi ennen kuin sen itse uskoin. Kaksi päivää myöhemmin oli rv 4+0, virallinen testipäivä ja selkeä plussa Clear Bluen testissä. Nyt tuo silloinen kummittelija on päiväunilla pihalla...

Eli on jotain valmistakin, yksi pari neulesukkia. Osallistuin Novitan neulomossa viriteltyyn jämälankasukkavaihtoon (joten en laita kuvaa nyt näytille tänne vielä, otan sen kun olen saanut höyrytettyä nuo sukat lähetyskuntoon) ja ihan mukava homma tuo oli kuitenkin. Aluksi oli taas kerran suuret suunnitelmat ja sitten tein ihan perussukat kuitenkin. Niinhän se menee liian usein minulla... Kun saan nuo pikkusukatkin tehtyä niin varmaan teen tumput lisäksi ja ehkä myssyn? Se on se perussetti, jota olemme useampaankin lapsiperheeseen vieneet vauvalahjana, milloin sinistä, milloin punaista, joskus valkoista... Pitäisi sitä omallekin tytölle tehdä uudet tumput, nuo entiset alkavat olemaan liian pienet ja lisäksi aivan liian helposti kädestä poisotettavissa. Pysyvät hereillä ollessa neidillä noin puoli sekuntia paikoillaan...

Hereillä olemisesta, viime yö oli taas omaa luokkaansa. Mitä lie känkkäränkkää ja vielä varsinkin öisin. Ei ollut nälkä, ei vaipassa mitään, vaatteetkin oli ihan ok (joskus ahdistusta aiheuttaa samaan lahkeeseen tunkevat jalat). Tuttia piti nousta antamaan suuhun noin 15-30min välein. Lopulta kolmen tunnin torkkujen jälkeen minä luovutin ja otin tytön viereen sänkyyn. Siinä hän söi vähän, huokaisi tyytyväisenä ja nukahti rintaani vasten. Saatiin koko perhe nukkua... hämäriä mielikuvia että miehellä soi herätyskello ja sitten siitä että hän kävi suihkussa, sen jälkeen ei mitään hajua muista aamutoimista tai siitä, että ulko-ovi on käynyt. Heräsin vähän vajaa kello 10 siihen että joku kiljuu korvaani, sitten hölpöttää, kurluttaa ja kiljahtelee taas. Kun avasin silmät, kuului tyytyväinen naurunkiherrys kauhen lupsutuksen kera. Neiti imeskeli liivinsuojaa aivan onnessaan, oli yön aikana karannut liiveistä ja nyt päätynyt tytön suuhun... Sitten koitti riemu siitä, kun äiti on hereillä - vihdoin ja viimein.

Eipä kyllä tyttö tänäänkään oikein aamupäiväunia ottanut, vähän aikaa kävi kokeilemassa sängyssä kun nukahti rinnalle, mutta heräsi melko nopeasti ja jäi hereille. Päiväunille menokin oli pientä taistelua, nyt on kohta kaksi tuntia tuolla nukkunut. Siis sen verran että sain tehtyä nuo isommat sukat loppuun (ja pääteltyä ne noin miljoona langanpäätä niistä) sekä aloitettua nuo pikkusukat, oikeastaan toinen pikkusukistakin on jo tehtynä. Nyt vain neulon sitten tuon toisen, odottelen tuttavilta viestiä ja sitä koska typsy herää. Kuvia lisäilen sitten myöhemmin, kunhan vaihtoparini on saanut sukkansa!

Reissu tehty!

Eli terveisiä Etelä-Suomesta, nyt ollaan taas kotona pohjoisessa, tänään aamusta tultiin.Vähän on vielä väsy kun herätys oli anoppilassa hieman ennen kello 6 ja normaalisti siihen aikaan vasta harkitaan toista syöttöä neidin kanssa. Siis jos ei ole nukkuaposottanut siihen asti, joskushan neiti vetäisee sellaiset 6-7h unet yhteen putkeen.

Reissu oli ihana irtiotto tästä äitiyslomalaisen arjesta, saatiin yhteistä laatuaikaa kahdenkesken tuoreen aviomieheni kanssa (kävimme moottoripyörämessuilla lauantaina, siinä "syy" etelään lähtemiselle) ja neiti pääsi hurmaamaan isovanhemmat, isoisoäidin, isotädin, minun serkun, enonsa (eli veljeni siis) ja tämän morsiammen. Mistä tuli mieleen sitten että pitänee tässä neuloa jokin nätti pitsivillatakki kesän häitä varten, ommella minulle ja tytölle juhlamekot, suunnitella juhlava neliöliina neidin kantamista varten, laihduttaa 10kg... Miksikö? No kun veljeni kertoi että päivämäärä on päätetty, eli häihin on hieman vajaa 6kk aikaa. Huimaa tahtia he etenevät suhteessa, mutta mikäs siinä kun kerran oikealta tuntuu. Kaipa meilläkin olisi elämä vienyt miehen kanssa eritavoin, jos ei olisi käynyt niinkuin kävi. Toisaalta taas tuo meidän yhteinen rankka historia sitten on sitonut meidät vahvemmin yhteen kuin mikään muu olisi voinut. Jonkin verran sitä tietysti harmittelee joskus, kun en ole saanut sitä mitä olen halunnut, mutta täytyy koittaa iloita siitä mitä on saanut. Se on jo paljon se!

Meillä tyttö nauraa ääneen, käpertyy aivan pieneksi mytyksi kun kutittaa ja nauraakikattaa niin ihanasti että! Sitähän ei muuta tekisi kuin kutitaisi pikkuista... Ajomatkat meillä meni todella hyvin, etelään mennessä Neiti nukkui mummulasta Seinäjoelle, jossa pysähdyttiin vaipanvaihtoon ja ruokkimiseen. Seinäjoelta likka seurusteli noin puolisen tuntia äidin kanssa ajomatkalla ja sitten iski uni, jota riitti Hämeenliinnaan asti. Loppurykäisy siitä Kirkkonummelle meni taas uinuessa puhtaassa vaipassa, masu mammaa täynnä. Meillä oli varsinainen enkeli siis! Kotkan reissukin sujui neidin nukkuessa meno- ja paluumatkan. Kotimatkalla pohjoiseen sitten iski hätä noin 3km ennen sopivaa pysähdyspaikkaa, ihan keskelle moottoritietä isi ei uskaltanut pysäyttää autoa ja kyllä sitten kuuli koko huoltoasema että sieltä tultiin "hälyytysajossa"! Puhdas vaippa ja maha täytteen ruokaa sai draamakuningattaren rauhoittumaan, tuli vielä hieman teatraalista nyyhkettä, mutta selvästi jo leppyneenä. Onhan tuo pitkä matka istua märässä vaipassa, useampi minuutti! Meidän tytölle kun kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, eikä vasta minuutin kuluttua... Tuon pysäytyksen jälkeen tyttö nukkui sitten väsyneenä, johan se kiljuminen vie energiaa, ja päästiin pitkä matka eteenpäin, ennen seuraavaa pysähdystä, jolla tyttö hymyili, naureskeli ja oli yksi päivänpaiste! Jäätiin sitten vielä anoppilaan tosiaan yöksi ja tänään aamusta lähdettiin ajamaan kotia kohti niin, että mies ehti klo 9ksi töihin aamupalaveriin.

Matkan saldona on kaksi paria sukkia ja kaksi pipoa, tarkoituksena on laittaa nuo SPR:n keräykseen (plus pari lisää, jos vain saan tehtyä tässä). Täytyy tästä lähteä kaivelemaan noita kasseja, että mihin laukkuun tuli kamerat pakattua, meillä kun oli sekä digijärkkäri että tuo pikkukamera mukana. Sitten vielä on opeteltava, miten tänne bloggeriin saa kuvat liitettyä, tämä kun poikkeaa vuodatuksesta hieman. Typy nukkuu nyt aamupäikkäreitä nyrkki syvällä suussa (tutti ei pysy, mutta nyrkkiä ei saa pysymään poissa suusta), kun tuo tuosta herää voisi käydä naapureita hätyyttämässä. Heillä kun on meidän postit, kiinnostaisi nähdä onko SNY muistanut että sekin homma alkoi tässä. Itse lähettelin omalle parilleni jo jokin aika sitten postia... ;-)

edit. Posti haettu ja olihan siellä hieno kortti SNY:ltä. "Vaikka aivan tavallista yrittää, niin hyvää pakkaa tulemahan!" - juuri oikea asenne! Kuvista, joita otin, tuli aika tummia sävytykseltään, kun en jaksanut tuota digijärkkäriä viritellä vaan otin tuolla pikkukameralla kuvat. Niin ja ostin muuten reissusta kirjankin: Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet. Oli tarjouksessa ja kun lankaa ei saa ostaa nyt helmikuussa...