Odotusta...

Tuttavapariskunta on Oyssissa, esikoinen on käynnistelty ja odotellaan josko malttaisi vihdoin ja viimein tulla päivänvaloon. On nimittäin pari viikkoa yliajalla jo. Nyt on kiireen vilkkaan neulottuna yksi pieni sininen sukka Novitan Kolibrista, toinen tulossa. Siis jos ultraan on uskominen, on tulokas poika tai sitten hänestä tulee sinisukkainen tyttö. Ihanaa neuloa pikkusia neuleita välillä, juuri kun sain aikuisten kokoa olevat sukat valmiiksi niin tuo pikkusukka valmistuu niin paljon näpsäkämmin! Pääsee mies sitten viettämään varpajaisia tuon kaverinsa kanssa, on jäänyt häneltä ne pitämättä (kuten polttaritkin) ja kohtahan tyttö täyttää 4kk. Oikeastaan tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun mies tuli Ranskan reissulta kotiin ja minulla oli kauhea kuume & flunssa sekä suuri varmuus siitä, että taas meni yksi kierto penkinalle. Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tein töissä ollessani iltavuorosssa positiivisen raskaustestin "ihan vain piruuttani, kun en kuitenkaan ole, mutta onpahan sekin testattu pois mieltä kiusaamasta", haalean positiivisen viivan, joka piti parilla työkaverilla vahvistuttaa ihan oikeasti positiiviseksi ennen kuin sen itse uskoin. Kaksi päivää myöhemmin oli rv 4+0, virallinen testipäivä ja selkeä plussa Clear Bluen testissä. Nyt tuo silloinen kummittelija on päiväunilla pihalla...

Eli on jotain valmistakin, yksi pari neulesukkia. Osallistuin Novitan neulomossa viriteltyyn jämälankasukkavaihtoon (joten en laita kuvaa nyt näytille tänne vielä, otan sen kun olen saanut höyrytettyä nuo sukat lähetyskuntoon) ja ihan mukava homma tuo oli kuitenkin. Aluksi oli taas kerran suuret suunnitelmat ja sitten tein ihan perussukat kuitenkin. Niinhän se menee liian usein minulla... Kun saan nuo pikkusukatkin tehtyä niin varmaan teen tumput lisäksi ja ehkä myssyn? Se on se perussetti, jota olemme useampaankin lapsiperheeseen vieneet vauvalahjana, milloin sinistä, milloin punaista, joskus valkoista... Pitäisi sitä omallekin tytölle tehdä uudet tumput, nuo entiset alkavat olemaan liian pienet ja lisäksi aivan liian helposti kädestä poisotettavissa. Pysyvät hereillä ollessa neidillä noin puoli sekuntia paikoillaan...

Hereillä olemisesta, viime yö oli taas omaa luokkaansa. Mitä lie känkkäränkkää ja vielä varsinkin öisin. Ei ollut nälkä, ei vaipassa mitään, vaatteetkin oli ihan ok (joskus ahdistusta aiheuttaa samaan lahkeeseen tunkevat jalat). Tuttia piti nousta antamaan suuhun noin 15-30min välein. Lopulta kolmen tunnin torkkujen jälkeen minä luovutin ja otin tytön viereen sänkyyn. Siinä hän söi vähän, huokaisi tyytyväisenä ja nukahti rintaani vasten. Saatiin koko perhe nukkua... hämäriä mielikuvia että miehellä soi herätyskello ja sitten siitä että hän kävi suihkussa, sen jälkeen ei mitään hajua muista aamutoimista tai siitä, että ulko-ovi on käynyt. Heräsin vähän vajaa kello 10 siihen että joku kiljuu korvaani, sitten hölpöttää, kurluttaa ja kiljahtelee taas. Kun avasin silmät, kuului tyytyväinen naurunkiherrys kauhen lupsutuksen kera. Neiti imeskeli liivinsuojaa aivan onnessaan, oli yön aikana karannut liiveistä ja nyt päätynyt tytön suuhun... Sitten koitti riemu siitä, kun äiti on hereillä - vihdoin ja viimein.

Eipä kyllä tyttö tänäänkään oikein aamupäiväunia ottanut, vähän aikaa kävi kokeilemassa sängyssä kun nukahti rinnalle, mutta heräsi melko nopeasti ja jäi hereille. Päiväunille menokin oli pientä taistelua, nyt on kohta kaksi tuntia tuolla nukkunut. Siis sen verran että sain tehtyä nuo isommat sukat loppuun (ja pääteltyä ne noin miljoona langanpäätä niistä) sekä aloitettua nuo pikkusukat, oikeastaan toinen pikkusukistakin on jo tehtynä. Nyt vain neulon sitten tuon toisen, odottelen tuttavilta viestiä ja sitä koska typsy herää. Kuvia lisäilen sitten myöhemmin, kunhan vaihtoparini on saanut sukkansa!