Hamsterikuukauden loppukiri

Huomennahan on helmikuun viimeinen päivä ja siihen loppuu hamsterikuukausi. Nyt onkin puikot suihkineet vauhdilla, josko jotain saisi vielä valmiiksi. Yhden pipon tein itselleni, Knittystä löytyvän "sugar on snow" ohjeen mukaan, kaksinkertaisesta 7-veljestä langasta + pätkä heijastinlankaa mukaan. Siitä on vielä tällä hetkellä muutama langanpätkä päättelemättä, mutta eiköhän tuo tänään valmistu. Tuolla ohjeella olen tehnyt aikaisemminkin yhden myssyn, valkoisen silloin, nyt tuli tuollainen viininpunainen. Kuvaan kunhan olen nuo loputkin langanpätkät saanut pääteltyä.

Lisäksi tein huovutetut töppöset ja kännykkäpussin (josta tuli hieman liian iso, mutta käy nyt noinkin, tuotekehittelyä vielä harkitaan). Nuo huovutetut kehtaa jo esitellä, juuri ja juuri. Ovat ainakin valmiit! Lisäksi taidan raportoida nuo muutamat tilkut, joita neuloin Kolibrista... Noiden lisäksi on muutamakin alku puikoilla, mutta ei varmaan valmistu tässä kuussa, jollei nyt iske kauhea into tikuttaa valmiiksi. No voihan se olla, että nuo neidin uudet tumput valmistuvat, niihin ei kauaa mene yleensä.

Yllättävän paljon sentään olen saanut aikaiseksi, vaikka aikaa käsitöille ei kauhasti ole vuorokaudessa ja eniten olen ylpeä siitä, että en ole sortunut lankaostoksiin, jopa ompelulangan ostamista pohdin pitkään. Nyt on jo sellainen mielentila päällä, että ihan heti en lankakauppoihin sorru. Aivan samaan tyyliin kuin esim karkkilakossa; alku on hankalaa ja sitten saavuttaa tietyn mielentason ja ihan heti ei tarvitse sortua ostoksiin! Kävisipä samoin myös kangasostosten kanssa... Kävin nimittäin tässä läpi noita varastoja ja lankaa sekä kangasta riitää... onneksi riittää myös suunnitelmia, riittäisipä vielä aikaakin toteuttaa!

Sydäntossuset

Lanka: Huopanen noin 50g + neulahuovutettuna sydän
Puikot: 6mm Novitan muovihärpäkkeet
Malli: omasta päästä, kärjestä aloittaen
Koko: piti tulla pienempi, nyt noin 4-5v kokoa



Kännykkäpussi

Lanka: Huopanen noin 25g + neulahuovutettuna kissa
Puikot: 6mm Novitan muovihärpäkkeet
Malli: omasta päästä, pohjasta aloittaen, taitereunus ylhäällä
Koko: korkeus on hyvä, mutta saisi olla kapeampi


Peittotilkkuja

Lanka: Novita Kolibri noin 100g
Puikot: 3mm Addin pyöröt
Malli: kulmasta kulmaan,
keskellä vaihdoin langan raidoittumissuunnan päinvastaiseksi
Koko: 20cm * 20cm

Neljä kuukautta..

Vaikea ajatella että siitä on jo niin kauan, kun heräsin ensimmäistä kertaa äitinä... niin se menee aika nopeasti ja tyttö oppii kaikkea uutta ja ihanaa joka päivä. Nyt suosikkina on nauraminen, varsinkin äiti on todella naurettava tapaus ilmeisesti. Riittää että ojennan kädet tyttöä kohden, niin johan nauru alkaa kuulumaan.

Viikonloppu oltiin taas anoppilassa, kuulemma pitää nyt useasti käydä, kun tyttö kasvaa niin vauhdilla. Tuli sitten ensimmäiset utelut jo siihen suuntaan, että koskas seuraavaa lasta meille suunnitellaan... Anoppi ei niinkään suoraan, mutta miehen lapsuudenkaverit kylläkin, heitäkin kun tuli nähtyä. Teki mieli sanoa, että eihän tämä esikoinen ole kuin neljä kuukautta ja häntäkin se melkein kuusi vuotta tehtiin, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Sitä ei tiedä kauanko menee seuraavan saamiseen ja saadaanko koskaan.

Meillä on kohta pieni maailmanvalloittaja täällä. Nyt jo tehdään kauheasti liikekannallepanoharjoituksia ja etenemistä on havaittuna useampaan otteeseen. Selällään kun on ja sattuu sopivat lattiamateriaalit, joista potkia vauhtia, niin äkkiä on parin metrin päässä siitä mistä lähti. Eli siis kantapäillä työntää lattiasta vauhtia ja liukuu selällään kauhean ähinän ja puhinan säestämänä. Lelukaarella pyöritään ympäri-ympäri-ympäri, kunnes ollaan jossain ihan muualla kuin kaaren alla ja silloin tulee suru, kiva lelu katosi! Lisäksi osataan pyörähtää 180 sujuvasti suuntaan jos toiseen, vielä ei kieriminen onnistu aivan, yleensä seuraava kääntyminen kun menee vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen. Mahallaan ollessaan jalat käy kauheasti, mutta kädet ei aivan osaa vielä lähteä rytmiin mukaan, tuolla tavoin on muutamia senttejä liikuttu, kun on saatu ote esim matosta ja siitä vedettyä itseään käsillä, jalkojen potkiessa vimmatusti vauhtia. Ja mahallaan ei viihdytä kauhean kauaa, kun ei eteenpäin yleensä päästä kauheasta yrityksestä huolimatta. Pakko nähdä kaikkea kivaa, pakko mennä eteenpäin, pakko valloittaa maailma.

Kuka varasti minun pikkuvauvan? Sen pienen tuhinapaketin, jonka kasvot olivat vielä rutussa ajalta ennen syntymää, joka viipyi unimaailmassa, niin suloisena, niin viattomana. Suloinen ja viatonhan tuo on vieläkin, mutta välillä katseessa jo pilkahtaa ilkikurisuus, melko juoni ilme, joskus velmuillaan. Mitä lie suunnittelee? Kontaktia haetaan paljon, jos ei heti tapahdu niin volyymi nousee hetkessä yli kuulovaurio-rajan. Kauhean huudon päälle, kyynelkarpaloitten vielä koristaessa silmäpieliä, tulee sitten jo nauru, hymy ja onnellinen ilme. Elämä on yksinkertaista, tarpeet on vielä pieniä; unta, maitoa ja seuraa. Eikä hän enää ole pikkuinen, ei enää koskaan niin vastasyntynyt. Mutta omalla tavallaan, päivä päivältä, ihan yhtä rakas tai jopa rakkaampi, ihan yhtä ihana, tai jopa ihanampi.

Käsityörintamalla melko hiljaista valmistuneitten kohdalla. Kauheasti on alkuja, mutta kun innostuu aina yhdestä ja heti perään seuraavasta, niin valmista ei kauheasti ole tullut saatua aikaiseksi. Pari kuvaa sentään, kun jotain olen tehnyt, eli ensin ne jämälankasukkavaihtosukat:

Jämälankasukat:
Lanka: Novita 7-veljestä ja Jussi yht. noin 110g
Puikot: 3mm Bambut
Malli: perussukka tiimalasikantapäällä, raidoitus raitageneraattorilla
Koko: 41

Muuta valmistunutta on sitten pino pikkuisia asusteita, eli sukat ja tumput kavereitten pikkuiselle pojalle ja omalle tytölle kesäpipo:

Pipo:
Lanka: Scholler+Stahl Baby Cotton n 20g
Puikot: 2.5mm Bambut
Malli: omasta päästä, useammasta ohjeesta sovellettua

Sukat ja tumput:
Lanka: Novita Kolibri n. 35g
Puikot: 3mm Addi-pyöröt
Malli: perussukat kärjestä aloittaen tiimalasikantapäällä,
tumput myös kärjestä aloittaen

Noille kahdelle viimeiselle pitäisi vielä kaveriksi tehdä pipo, mutta oikein sopivaa mallia, jossa tuo raitalanka olisi nättiä, ei ole löytynyt vielä. Vinkkejä otetaan vastaan! Kolibrista on tullut pari vaaka-tilkkua tehtyä, siihen peittokeräykseen tuo ei kyllä kelpaa kun on 100% tekokuitua, mutta jos siitä saisi pikkupeiton vaikka tehtyä "käärepaperiksi" noille pikkuneuleille...

Vierasvaraa

Jostain ihmeen syystä minulla on ajatus, että pakkasessa pitäisi aina olla pullaa tai muffinseja siltä varalta, jos meille tulee yllätysvieraita. Samasta syystä olisi kiva, jos keittiön kaapista löytyisi korkkaamaton piparipaketti. Todellisuus meillä on se, että pakkasesta löytyy hyvää vain ja ainoastaan pari viikkoa siitä, kun olen sitä sinne leiponut. Pakkasen ovi kun rapsahtelee vähän väliä; miehen tullessa töistä kotiin, miehen käydessä kotona kääntymässä, miehen aamulla töihinlähtöä tekiessä. Eikä tuo enää vaivaudu edes sulattelemaan noita vaan ne voi vetästä seisaalteen, takki päällä vielä, jääkylminä. Uhkasin että kohta pakastan ko tuotteet raakoina, turha niitä on sitten paistaakaan...

Ei siinä noin mitään vikaa tietysti ole, hyvä kun maistuvat, mutta pikkuisen nyppii, kun sitten niitä vieraita tulee, niin pakkasesta löytyy ehkä pari muffinsia tai pullapussissa murut. Kaapista keksipakettia ottaessa se on yllättävän kevyt ja sieltäkin löytyy vain pipari tai pari. Tarjoa siinä sitten mitään. Parasta on siis, ettei mitään ole valmiina, jos vieraat tulevat yllättäen niin saavat pelkän kahvin tai tuokoot itse pullat tullessaan. Anoppi oli ihan oikeassa kun tuosta vuosia sitten varoitteli, mutta kun en uskonut. Olisi pitänyt, kyllähän se äiti poikansa tuntee... Saa sitten nähdä, miten käy tuon meidän tytön kanssa, tuleeko hänestäkin samanlainen herkkuhiiri.

Ei niin etten minäkin olisi aikamoinen herkkuhiiri, kaikki hyvä kyllä maistuu. Mutta jos pakkasessa on jotain leivottuna, niin ei se sieltä minulle huhua tuskasta paleltumisen partaalta. Minun paheena on karkit; suklaa, salmiakki ja lakritsi. Noista kahta ei pysty nyt syömään, ensimmäistä ja viimeistä. Näkyy nimittäin meidän neidissä heti nuo herkut, jos äiti herkuttelee noilla niin sitten valvotaan yö kun neidillä on mahanpuruja ja vaihdetaan vaippaa useasti. Eihän tuo ole onneksi kuin väliaikaista. Väliaikaista siis se, että en niitä voi syödä, ehtiihän sitä sitten taas herkutella, kunhan imetys loppuu joskus tulevaisuudessa!

Käytiin eilen raksalla, siellähän on jo sisäseinät hahmottuneet hienosti! Lattiat on valettu sekä ylä- että alakertaan ja seinänpaikat on kohdillaan. Tulee ihana, valoisa huone tytölle! Millään muulla ei ole niin väliä, kunhan tyttö saa aivan ihanan huoneen... sitä on ihana sisustaa. Ja sitten tyttö tietty ajattelee jossain vaiheessa että äiti ei nyt ole mikään sisustusekspertti ja aivan kauheat matto ja verhot valittu, seinän värikin on mitä sattuu...

Piti laittaa tähän postaukseen kuvia noista valmistuneista, mutta kun ne on kameralla, joka on miehellä taskussa töissä matkassa mukana... saa nähdä josko saan tuolla järkkärillä kuvattua uudestaan kaikki (paitsi sitten sukkavaihtosukat jää kuvaamatta uudestaan, koska ne on jo vastaanottajalla) ja laitettua tänne, vaiko odotanko sitä että mies tulee kotia. Tosin sitten me lähdemme anoppilaan viikonlopun viettoon ja hakemaan karvaquattrot kotiin (eli siis meidän kolme kissaa)...

Mihin aika karkaa???

Johonkin on taas kadonnut pari päivää että hurahdus vain on käynyt. Juurihan se oli aurinkoinen sunnuntai, kun miehen kanssa käytiin kävelylenkillä, mies työnsi noita vaunuja. Tänään on jo torstai... tuttavapariskunta sai sitten 19.2 pienen pojan, tasan vuosi aikaisemmin minä tein positiivisen raskaustestin, eli hyvä päivä syntyä tuo. Kuvista katsottuna ihan on isänsä näköinen tuo poika, vai niin kait aina sanotaan... Nyt on sitten pikkuiset sukat ja tumput valmiina tuolle, myssyä tässä aloittelin ja purin, aloitin uudestaan ja purin taas... ei tule mieleistä noista langoista tehden, ei millään... Eli täytyy siis säveltää! Sehän minulta parhaiten onnistuu.

Tänään oli neuvolapäivä meillä, käytiin hakemassa rota-rokotteen toinen osa ja samalla punnittiin ja mitattiin pituus. Painoa olikin tullut puolisen kiloa lisää kuukaudessa! Kyllähän tuon huomaa, ei tarvitse paljoa neitiä nostella niin hauiksissa tuntuu. Ihanainen käsipaino meillä siis... Rota-rokote oli aivan "hyi-yök-kauheaa!" ja sen kyllä kuuli koko terveysasema. Aivan kuin olisi pahempaakin tehty kuin rokotetta annettu... Itku ja huuto onneksi loppui taas kun äidin syliin pääsi, pientä teatraalista nyyhkettä vain kuului kunnes uni voitti. Vähän tuli vielä protestia, kun tytön kiedoin tuohon kapaloon ja laitoin turvakaukaloon, sitten unet jatkuivat tyytyväisenä taas.

Kävi kyllä harmittamaan tuossa kaupan pihalla, autoni kun oli siinä parkissa apteekki-neuvola-kauppakäynnin ajan ja kun kotiin olin lähtemässä, nostin turvakaukalon autoon. Samaan aikaan viereiseen autoon meni äiti noin vuoden ikäisen tytön kanssa takapenkille istumaan. Ajattelin ensin että äiti laittaa tytön turvaistuimeen, mutta ei, siihen he istuivat takapenkin keskipaikalle. Isä istui sitten ajamaan autoa... näin sitä taas "turvallisesti" kuljetettiin lasta sylissä. Eihän heillä matka ollut kuin pari-kolme kilometriä (ajoivat edessäni osan kotimatkastani, joka meillä tietä pitkin on noin 6km, linnuntietä pääsisi paljon lyhyemmin), mutta kun juurihan se on ne tutut tiet, joilla sattuu eniten kolareita/onnettomuuksia... tuli vain niin paha mieli tuon pienen tytön vuoksi, onneksi ei mitään käynyt (tuollakaan) matkalla.

Ajattelin vain että jos tulee äkkijarrutustilanne, niin ei siinä mitkään voimat pidä pikkuista äidin sylissä suojassa ja turvassa... toinen tunne mikä tuli oli viha. Viha vanhempia kohtaan, ajatus siitä miten vähän he välittävät lapsensa hengestä ja turvallisuudesta. Että se lapsi ei merkitse heille niin paljoa, että turvaistuimen ostaisivat pienelle, jos kerran on autoonkin varaa. No jos se auto oli vaikka isovanhemmilta lainassa ja kun itsellä ei ole autoa ja sitä myötä jatkuvaa tarvetta turvaistuimelle? Mutta saahan noita turvaistuimia vähän käytettynäkin melko halvalla...onhan siinä sitten se, että pitäisi tuntea ja luottaa siihen edelliseen omistajaan, että ei ole kolhittu ja kolaroitu se istuin. Itse en koskaan antaisi itselleni anteeksi, jos minun pikkuiselle tapahtuisi jotain, joka olisi estettävissä suht yksinkertaisin konstein. Onhan se turvaistuin kallis ostos, mutta niin on tuo tytärkin meille, kalliimpi kuin mikään turvaistuin, mikään rahasumma maailmassa. Hyvähän se on minun sanoa, meillä on varaa kulkea kahdella autolla, kummassakin autossa telakointiasema turvakaukalolle. Eipä meillä noin muutenkaan turvallisuusvarusteista tingitä eikä onneksi tarvitse taloudellisesti ajatella noissa välineissä, mielummin säästetään sitten muissa jutuissa. Minut ja veljeni kun on opetettu pienestä pitäen kulkemaan autossa turvavöissä ja sen minä aioin tyttärelleni opettaa myös. Eihän se turvavyö tai turvaistuin ihan 100% suoja ole kuitenkaan, mutta se on helvetin paljon parempi kuin moni muu asia ei. Liian paljon vain näkee näitä äidin sylissä kulkevia lapsia, joskus kummallakaan ei ole turvavyötä, joskus äidillä on turvavyö ja lapsi sitten äidin käsien varassa ja joskus lapsi sylissä on samalla lantiovyöllä kuin äiti. Sattuu joka kerta sydämeen ja mieli tekisi soittaa poliisille - vai taitaa heillä olla tärkeämpiäkin juttuja kuin nuo...

Mutta siis tuosta ajan karkaamisesta, vaikea ajatella että nyt on jo helmikuu loppusuoralla hiljalleen. Meidän tyttö on kohta 4kk vanha, vastahan hän syntyi! Vuosi sitten hän oli vasta tämän tekstin pilkkuakin pienempi, aivan pikkuriikkinen...

Asunnolle tehtiin eilen kuntotarkastus ja hyvähään se kertoi. Eihän tästä viitsisi muuttaa pois, kaikki tarvittava lähellä, asuinalue mukavaa, asunto kiva, naapurit kivoja. Mutta kun tuota tilaa ei ole, ei ole tilaa tytön kasvaa isoksi. Tytön lelut valtaavat jo nyt tilaa olohuoneesta, sänky on meidän makuuhuoneessa ja jossain vaiheessa olisi kiva, jos hänellä olisi oma huone, tässä asunnossa ei sille ole mahdollisuutta, vaikka tässä kuinka kolme huonetta onkin. Tuo toinen makuuhuone on niin täynnä tavaraa työhuoneena palvellessaan, lisäksi se on sen verran pikkuinen, että ei sinne mahdu oikein kaikkea sitä mitä olisi kiva työhuoneessa olla. Uuteen taloon sitten tulee sellainen työpöytä, jolla pystyn pitämään saumuria ja ompelukonetta, miehen tietokoneen lisäksi. Minun tietokone kun majailee yleensä olohuoneessa, kiitos langattoman netin, tätä on helppo käyttää missä vain. Nykyään miehen tietokone on tuossa Lundian hyllykössä olevassa työtasossa, ei pahemmin laskutilaa siinäkään.

Tänään mennään käymään rakennustyömaalla katsomassa miten homma edistyy. Tuntuu toisaalta että aikaa on vaikka ja kuinka vielä, mutta yllättävän nopeasti se sitten koittaa kesäkuu ja muutto. Nyt valitaan noita lattiamateriaaleja, eilen taidettiin löytää molempia miellyttävät kaakelit kosteisiin tiloihin. Eipä sitä olisi vuosi sitten uskonut, missä tilanteessa tänään ollaan; pienen tytön äitinä, aviovaimona, omakotitaloa rakennuttamassa, muuttoa suunnittelemassa. Niin ne elämässä joskus käyvät haaveet ja toiveet toteen kuitenkin, kaikesta huolimatta...

Odotusta...

Tuttavapariskunta on Oyssissa, esikoinen on käynnistelty ja odotellaan josko malttaisi vihdoin ja viimein tulla päivänvaloon. On nimittäin pari viikkoa yliajalla jo. Nyt on kiireen vilkkaan neulottuna yksi pieni sininen sukka Novitan Kolibrista, toinen tulossa. Siis jos ultraan on uskominen, on tulokas poika tai sitten hänestä tulee sinisukkainen tyttö. Ihanaa neuloa pikkusia neuleita välillä, juuri kun sain aikuisten kokoa olevat sukat valmiiksi niin tuo pikkusukka valmistuu niin paljon näpsäkämmin! Pääsee mies sitten viettämään varpajaisia tuon kaverinsa kanssa, on jäänyt häneltä ne pitämättä (kuten polttaritkin) ja kohtahan tyttö täyttää 4kk. Oikeastaan tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun mies tuli Ranskan reissulta kotiin ja minulla oli kauhea kuume & flunssa sekä suuri varmuus siitä, että taas meni yksi kierto penkinalle. Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tein töissä ollessani iltavuorosssa positiivisen raskaustestin "ihan vain piruuttani, kun en kuitenkaan ole, mutta onpahan sekin testattu pois mieltä kiusaamasta", haalean positiivisen viivan, joka piti parilla työkaverilla vahvistuttaa ihan oikeasti positiiviseksi ennen kuin sen itse uskoin. Kaksi päivää myöhemmin oli rv 4+0, virallinen testipäivä ja selkeä plussa Clear Bluen testissä. Nyt tuo silloinen kummittelija on päiväunilla pihalla...

Eli on jotain valmistakin, yksi pari neulesukkia. Osallistuin Novitan neulomossa viriteltyyn jämälankasukkavaihtoon (joten en laita kuvaa nyt näytille tänne vielä, otan sen kun olen saanut höyrytettyä nuo sukat lähetyskuntoon) ja ihan mukava homma tuo oli kuitenkin. Aluksi oli taas kerran suuret suunnitelmat ja sitten tein ihan perussukat kuitenkin. Niinhän se menee liian usein minulla... Kun saan nuo pikkusukatkin tehtyä niin varmaan teen tumput lisäksi ja ehkä myssyn? Se on se perussetti, jota olemme useampaankin lapsiperheeseen vieneet vauvalahjana, milloin sinistä, milloin punaista, joskus valkoista... Pitäisi sitä omallekin tytölle tehdä uudet tumput, nuo entiset alkavat olemaan liian pienet ja lisäksi aivan liian helposti kädestä poisotettavissa. Pysyvät hereillä ollessa neidillä noin puoli sekuntia paikoillaan...

Hereillä olemisesta, viime yö oli taas omaa luokkaansa. Mitä lie känkkäränkkää ja vielä varsinkin öisin. Ei ollut nälkä, ei vaipassa mitään, vaatteetkin oli ihan ok (joskus ahdistusta aiheuttaa samaan lahkeeseen tunkevat jalat). Tuttia piti nousta antamaan suuhun noin 15-30min välein. Lopulta kolmen tunnin torkkujen jälkeen minä luovutin ja otin tytön viereen sänkyyn. Siinä hän söi vähän, huokaisi tyytyväisenä ja nukahti rintaani vasten. Saatiin koko perhe nukkua... hämäriä mielikuvia että miehellä soi herätyskello ja sitten siitä että hän kävi suihkussa, sen jälkeen ei mitään hajua muista aamutoimista tai siitä, että ulko-ovi on käynyt. Heräsin vähän vajaa kello 10 siihen että joku kiljuu korvaani, sitten hölpöttää, kurluttaa ja kiljahtelee taas. Kun avasin silmät, kuului tyytyväinen naurunkiherrys kauhen lupsutuksen kera. Neiti imeskeli liivinsuojaa aivan onnessaan, oli yön aikana karannut liiveistä ja nyt päätynyt tytön suuhun... Sitten koitti riemu siitä, kun äiti on hereillä - vihdoin ja viimein.

Eipä kyllä tyttö tänäänkään oikein aamupäiväunia ottanut, vähän aikaa kävi kokeilemassa sängyssä kun nukahti rinnalle, mutta heräsi melko nopeasti ja jäi hereille. Päiväunille menokin oli pientä taistelua, nyt on kohta kaksi tuntia tuolla nukkunut. Siis sen verran että sain tehtyä nuo isommat sukat loppuun (ja pääteltyä ne noin miljoona langanpäätä niistä) sekä aloitettua nuo pikkusukat, oikeastaan toinen pikkusukistakin on jo tehtynä. Nyt vain neulon sitten tuon toisen, odottelen tuttavilta viestiä ja sitä koska typsy herää. Kuvia lisäilen sitten myöhemmin, kunhan vaihtoparini on saanut sukkansa!

Selvästi parempi päivä

Kummasti se piristää kun yön nukkuu... tai no tankkasihan tuo typsy pariin kertaan vieressä ollessaan, mutta nukuttiin sitten myös pitkä pätkä. Ja kummasti piristi vielä sekin, kun mies aamulla lähti pikkuiselta peppua pesemään ja vaippaa vaihtamaan, pääsi itse kääntämään kylkeä... Ei kyllä kauaksi aikaa, sen verran tehokas tuo nahkavekkari on, varsinkin kun tykkää leikkiä omilla ja minun käsillä. Nuku siinä nyt sitten kun kova ien järsii etusormea tai kun pienet kädet levittää sormia eri suuntiin tutkiessaan äidin kättä. En valita, on se vain ihanaa! Varsinkin kun silmät avatessaan näkee sen hymyn...

Tässä olen etsinyt kissojen ja koirien kanssa yhtä Novita lehteä, jossa kuulin että on Muumi-ohje. Lehtihän on tullut minulle jo vuodesta 1996 alkaen ja sitä vanhempia ostin kansiollisen kirpparilta. Mutta tuo yksi lehti, se vain on hukkuhävyksissä... Eli siis 2/2001 lehti, kotoa löytyy tietysti 1/2001 ja 3/2001 siististi tuosta kansiosta, mutta keskellä on tyhjää. Iski epäilys että taisi kaveri lainata tuon lehden, kun kummipojalleen teki muumineuletta, olisikohan vielä sillä tiellä? Eiköhän sellainen seitsemän vuoden laina-aika ole ihan kohtuullinen - jos enää kaverilta löytyy. Jännä miten sitä on noita käsityölehtiä hyllymetreittäin, minulle kun tulee Novita ja Moda sekä Ottobre, SK:sta ostan joskus irtonumeroita kun sen 2006 irtisanoin kettuunnuttuani jälleen kerran ko lehteen sekä sitten Burda-lehtiä ja ristipistolehtiä. Englanninkieliset neulelehdet olisi tervetulleita ja 2006 lokakuussa Lontoonreissulla tuli ostettua varmaan kaikki sellaiset mitä käsiin sai. Ei vain täällä pohjoisessa paljoa niitä pyöri, ne mitä myyntiin tulee menee varmaan samantien. Ei voi mitään... Aika paljonhan noissa ulkomaalaisissa lehdissä on kyllä mainoksia ja vähemmän ohjeita, siinä jokin Novita ja Moda kyllä antaa enemmän vastinetta tilaushinnalle (eli enemmän ohjeita) mutta ne mielenkiintoisemmat ohjeet olisi noissa ulkomaalaisissa, nuo suomalaiset tuntuvat toistavan itseään/toisiaan tai sitten laittavan netistä ilmaiseksi löytyviä ohjeita kalliista langasta tehtynä (lähinnä Moda, Novitahan suosii omia tuotteitaan - joitten laadusta voi olla montaa mieltä).

Lehtiselaus sessiolla ei löytynyt tytöllekään sopivaa kaavaa kesähäämekoksi. Kaikissa koot alkavat jostain 100cm mitoituksesta, siis noista mitä on morsiusneidoille, tai sitten on jotain "näppärä ja kätevä kietaisuessumekko" joka ei ole niin hieno tai jotain hörhelöhommeleita vuodelta miekka ja kivi. Pitänee jatkaa etsimistä ja kysäistä kaverilta, olisiko tällä vanhempia Ottobre-lehtiä lainata, minulla kun tilaus alkoi tältä vuodelta, muutama irtonumero on aikaisemmalta ajalta, mutta nekin on jossain hyvässä tallessa. Sen siitä sai kun siivosi asuntoa perusteellisesti ennen synnytystä - tuli siivottua liian hyvin. Josko sieltä samasta Ottobre-pinosta löytyisi tuo kaivattu Novitakin, tai sitten se on vielä lainassa. Minulla kun on tosiaan tapana lainata lehtiä ja kirjoja, anopillakin on pino lehtiä että tekisi kälyn lapsille nukenvaatteita leikkejä varten. Ovat olleet jo toista vuotta lainassa ja vielä ei ole vaatteita valmistunut, mutta mikäs kiire niissä on... niistä ainakin tietää missä ovat, ja sen tiedän että tuo muumi-lehti ei ole siellä...

Väsyttää....

Äitiys osaa olla aika väsyttäävää välillä. Kun sitä on melkein koko yön valvonut, pari pientä torkahdusta tosin onnistui saamaan ja sitten vielä pitäisi päivä seurustella niin jossain vaiheessa leuat on lähellä repeämistä. Mutta kun tyttö hymyilee ja naureskelee, niin eihän tuolle osaa edes olla vihainen, on sen verran söpö ilmestys. Taitaa tehdä jo hampaita tuo pikkuinen, sen verran kaikkea mahdollista viedään suuhun ja niitä jäystetään noilla kovilla ikenillä ahkerasti. Viime yönä jopa imetettäessä piti välillä testailla ikenien puruvoimaa (jota on yllättävän paljon, sen varmaan naapuritkin kuulivat - oli äiti hetkessä aivan hereillä). Miehelle pariin otteeseen ehdottelin, että jos vähän panadolia annettaisiin kun toinen vain känisee, vaikka kaiken pitäisi olla ok, mutta mies on sen verran vastarannankiiski aina noissa lääkitysjutuissa, ei itselleenkään päänsärkylääkettä halua ottaa jos ei ole aivan pakko. Mielummin hoidatuttaa vaikkapa hieronnalla ja sympatian haulla (teatraalista voivottelua ja huokailua kun on pää niii-iiiin kipeä). No toisaaltahan on parempi kun ei liikaa ota lääkkeitä eikä liian helposti ota niitä, mutta onko tarpeen sitten kärsiä kivuista? Ja kun ei tuosta pikkuisesta tiedä mikä häntä valvotuttaa... Mennyt muuten yöt niin loistavasti reilun kuukauden verran, yhdellä yösyötöllä ja 5-7h yhtäjaksoisessa univaiheella (jonka jälkeen se syönti) ja siihen päälle 3-4h unta.

Kauheasti suunnitelmia, tilasin tuossa pari kestovaippaa ensi kesän häitä varten (toivottavasti arvioin koon oikein ainakin melkein) ja nyt on päässä parikin ideaa ommeltavaa mekkoa varten. Ehkä sorrun ostamaan vaaleanpunaista unikkoa? Mies huolehti tuossa, että sen mekon pitää olla sen mittainen, että se päällä voi sitten kontata, sen vuoksi sitten piti tilata nuo pitsihörhelöpeppu-vaipat... eli ne sitten vilkkuisi sieltä mekon alta neidin mennessä miljoonaa eteenpäin. Saa nyt nähdä, häitten aikaan typsy on noin 9.5kk, eli ei välttämättä vielä konttaa, mutta jos merkit pitää paikkansa (jo nyt kauhea kiire olisi päästä eteenpäin matolla ollessa ja yritystä on ilmassa) niin voihan tuo jo mennä vauhdillta, ainakin otsanahkaa rypistäen. Neliöliinaa myös tässä jo suunnittelin, sillä voisi tyttöä kantaa tarpeen tullen kesken häiden, jos ja kun pikkuinen väsähtää...

Lankahamsterointi on edennyt paremmin kuin arvelin aluksi. Ei ole tehnyt mieli mennä lankoja ostelemaan, eli hyvin pärjää ilmankin näköjään, tai no siis noiden varastojen turvin. Tässä olen neuloskellut nyt jämälankasukkia Novita-klubin vaihtoon, sitä ennen tuli pari pikkupipoa neulottua (pitänee kuvata nuo ja raportoida että saa kulutetut grammat ylös) ja aloittanut muutamaa neuletta. Se että valmistuuko nuo on ihan eri asia... toinen noista aloitetuista on Trio-jätski pulkkapeitto ensi talveksi typsylle, eli ruskeaa, vaaleanpunaista ja valkoista Huopasta pienillä puikoilla vinoraitaisena. Tarkoituksena ei ole huovuttaa tuota, huopuu kyllä käytössä sitten sen mitä huopuu. Isoilla puikoilla ja huovutettaessa tuosta Huopasesta tuppaa tulemaan sen verran peltiä, että se ei ole ihan sellaista, mikä olisi mieleen, mielummin huovutan hahtuvaa. Hahtuvaa vain ei satu olemaan kotona yhtään (ihme!) ja ei mahista sitä huovutella.

Tänään meinasin kirpparilla sortua lankaostoksiin, onneksi oli myyjä hinnoitellut langat sen verran yläkanttiin että jäivät ostamatta. Muutenkin ihmettelin muutamien tuotteiden hintoja ja hinta-laatu suhdetta. Jos likainen, käytetty body maksaa saman kuin uusi kaupasta, niin kumpi kannattaa ostaa? No ehkä ekologisesti ajatellen se käytetty, onhan se kierrätystä, mutta sellainen likainen vaate ei kyllä houkuta ostamaan, ei ainakaan siihen hintaan. Ainoa mitä ostin oli 90cm mitoituksella oleva sadetakki. Pakko uskoa että tuo meidän pikkupirpana on jonain päivänä sen kokoinen, että tuo jää pieneksi... Ehkä ensi vuonna tuo on sopiva? Mutta oli niin ihana, että en voinut jättää ostamatta, vaikka mies voikin sitten huokailla että mitä järkeä. Onhan se pinkki ja siinä on pinkkejä kissoja. Mitäs muuta tytölle voisi sadekelillä laittaa ylle kuin tuollaisen ihanuuden? Piristää sateista päivää kummasti, ainakin äidin mielestä. Vielä pitää hommata sitten jostain tuohon sopivat housut/haalarit, hattu ja hanskat (sekä kumpparit!), mutta onneksi ei ole kiirettä. On yksi osa sitä settiä sitten jo valmiina, (turhankin) hyvissä ajoin.

Asuntorintamalla ei uutta, tai sitten paljonkin. Tämä nykyinen koti on myyty (meni ennen ensimmäistä virallista näyttöä) ja tässä saadaan asua kesään asti. Uuteen taloon on hommattuna takka ja keittiökin on tilattu pienin muutoksin alkuperäiseen suunnitelmaan, nyt on sitten materiaalien valintaa tiedossa. Alustavasti on jo laattoja ja kaakeleita katsottuna ja muut lattiamateriaalit melkein valittuna. Sähkösuunnitelmaan piirrätti mies muutokset tänään puhtaaksi, sitä ollaan tässä keskenämme pyöritelty. Sain keittiöön ylimääräisen pistorasiaparin (niitä ei voi olla liikaa!) ja samoin vastaava tuli työhuoneeseen, miehellä kun noita tietokoneromppeita on ihan riittämiin ja vähän päälle. Hyvin tuo homma edistyy! Saa nähdä vain paljonko nuo kaikki muutostyöt maksavat... mutta noilla muutoksilla siitä kodista tulee sisältä sellainen meidän perheen koti, ei jonkin arkkitehdin piirtämän kaltainen valmis paketti. Tosin kohta kuulemma tulee rouvalle sitten limiittikatto täyteen noissa muutoksissa ;-)

Jos tässä neuloisi vähän noita sukkia vielä, tulee jännät raidat kun raitageneraattorilla ne tein. Mukavan näköinen suunnitelma, saa nähdä mitä mieltä sitten olen valmiista sukista, kehtaanko lähettää vai teenkö vielä toiset. Tuosta raitageneraattorista sain (liian) monta uutta ideaa myös, mitä seuraavaksi tekisin... Olisipa sitä aikaa!

Reissu tehty!

Eli terveisiä Etelä-Suomesta, nyt ollaan taas kotona pohjoisessa, tänään aamusta tultiin.Vähän on vielä väsy kun herätys oli anoppilassa hieman ennen kello 6 ja normaalisti siihen aikaan vasta harkitaan toista syöttöä neidin kanssa. Siis jos ei ole nukkuaposottanut siihen asti, joskushan neiti vetäisee sellaiset 6-7h unet yhteen putkeen.

Reissu oli ihana irtiotto tästä äitiyslomalaisen arjesta, saatiin yhteistä laatuaikaa kahdenkesken tuoreen aviomieheni kanssa (kävimme moottoripyörämessuilla lauantaina, siinä "syy" etelään lähtemiselle) ja neiti pääsi hurmaamaan isovanhemmat, isoisoäidin, isotädin, minun serkun, enonsa (eli veljeni siis) ja tämän morsiammen. Mistä tuli mieleen sitten että pitänee tässä neuloa jokin nätti pitsivillatakki kesän häitä varten, ommella minulle ja tytölle juhlamekot, suunnitella juhlava neliöliina neidin kantamista varten, laihduttaa 10kg... Miksikö? No kun veljeni kertoi että päivämäärä on päätetty, eli häihin on hieman vajaa 6kk aikaa. Huimaa tahtia he etenevät suhteessa, mutta mikäs siinä kun kerran oikealta tuntuu. Kaipa meilläkin olisi elämä vienyt miehen kanssa eritavoin, jos ei olisi käynyt niinkuin kävi. Toisaalta taas tuo meidän yhteinen rankka historia sitten on sitonut meidät vahvemmin yhteen kuin mikään muu olisi voinut. Jonkin verran sitä tietysti harmittelee joskus, kun en ole saanut sitä mitä olen halunnut, mutta täytyy koittaa iloita siitä mitä on saanut. Se on jo paljon se!

Meillä tyttö nauraa ääneen, käpertyy aivan pieneksi mytyksi kun kutittaa ja nauraakikattaa niin ihanasti että! Sitähän ei muuta tekisi kuin kutitaisi pikkuista... Ajomatkat meillä meni todella hyvin, etelään mennessä Neiti nukkui mummulasta Seinäjoelle, jossa pysähdyttiin vaipanvaihtoon ja ruokkimiseen. Seinäjoelta likka seurusteli noin puolisen tuntia äidin kanssa ajomatkalla ja sitten iski uni, jota riitti Hämeenliinnaan asti. Loppurykäisy siitä Kirkkonummelle meni taas uinuessa puhtaassa vaipassa, masu mammaa täynnä. Meillä oli varsinainen enkeli siis! Kotkan reissukin sujui neidin nukkuessa meno- ja paluumatkan. Kotimatkalla pohjoiseen sitten iski hätä noin 3km ennen sopivaa pysähdyspaikkaa, ihan keskelle moottoritietä isi ei uskaltanut pysäyttää autoa ja kyllä sitten kuuli koko huoltoasema että sieltä tultiin "hälyytysajossa"! Puhdas vaippa ja maha täytteen ruokaa sai draamakuningattaren rauhoittumaan, tuli vielä hieman teatraalista nyyhkettä, mutta selvästi jo leppyneenä. Onhan tuo pitkä matka istua märässä vaipassa, useampi minuutti! Meidän tytölle kun kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, eikä vasta minuutin kuluttua... Tuon pysäytyksen jälkeen tyttö nukkui sitten väsyneenä, johan se kiljuminen vie energiaa, ja päästiin pitkä matka eteenpäin, ennen seuraavaa pysähdystä, jolla tyttö hymyili, naureskeli ja oli yksi päivänpaiste! Jäätiin sitten vielä anoppilaan tosiaan yöksi ja tänään aamusta lähdettiin ajamaan kotia kohti niin, että mies ehti klo 9ksi töihin aamupalaveriin.

Matkan saldona on kaksi paria sukkia ja kaksi pipoa, tarkoituksena on laittaa nuo SPR:n keräykseen (plus pari lisää, jos vain saan tehtyä tässä). Täytyy tästä lähteä kaivelemaan noita kasseja, että mihin laukkuun tuli kamerat pakattua, meillä kun oli sekä digijärkkäri että tuo pikkukamera mukana. Sitten vielä on opeteltava, miten tänne bloggeriin saa kuvat liitettyä, tämä kun poikkeaa vuodatuksesta hieman. Typy nukkuu nyt aamupäikkäreitä nyrkki syvällä suussa (tutti ei pysy, mutta nyrkkiä ei saa pysymään poissa suusta), kun tuo tuosta herää voisi käydä naapureita hätyyttämässä. Heillä kun on meidän postit, kiinnostaisi nähdä onko SNY muistanut että sekin homma alkoi tässä. Itse lähettelin omalle parilleni jo jokin aika sitten postia... ;-)

edit. Posti haettu ja olihan siellä hieno kortti SNY:ltä. "Vaikka aivan tavallista yrittää, niin hyvää pakkaa tulemahan!" - juuri oikea asenne! Kuvista, joita otin, tuli aika tummia sävytykseltään, kun en jaksanut tuota digijärkkäriä viritellä vaan otin tuolla pikkukameralla kuvat. Niin ja ostin muuten reissusta kirjankin: Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet. Oli tarjouksessa ja kun lankaa ei saa ostaa nyt helmikuussa...