Haikein mielin

Tuli pakattua sitten neidin vaatteita jo laatikoihin; muutto lähenee ja neiti kasvaa kovaa tahtia. Vielä isot vaatteet on jo laatikossa odottamassa muuttoa ja nyt meni sitten pieneksi jääneitä vaatteita laatikkoon. Meidän ihana pikkuinen ei ole enää niin pikkuinen. Jokaisesta vaatteesta tuli jokin muisto mieleen ja ne teki mieli painaa vielä kerran sydäntä vasten, haikeana. Täytyy vain koittaa ajatella että vielä jonain päivänä niille vaatteille on toinen käyttäjä (jollei laiteta neidin serkuille kiertoon, kunhan niitä syntyy lisää, tällä hetkellä neidin serkut kun ovat häntä vanhempia. Pikkulinnut tosin vihjailivat jo, että mahdollisuuksia pikkuiseen serkkuun on ilmassa, nähdään sitten syksymmällä, käykö niin... ;-) )

Olenhan minä kait aikamoinen materialisti, kun noihin vaatteisiinkin liittyy niin monta juttua. Niiden kautta konkretisoituu niin tämä koko äitiys omalla tavallaan, muistan hyvin kun miehen kanssa ensimmäiset pikkupyykit pestiin ja niitä ripusteltiin sitten pyykkinarulle kuivumaan, melkein kyyneleet silmissä. "Ajatteles, näin pieni paita, näin pienet housut, ja kohta näille on käyttäjä!" me juteltiin innoissamme, onnellisina. Nyt se pieni käyttäjä on jo niin iso, ettei nuo vaatteet hänelle enää päälle mahdu (vaikka alussa olivat liian isoja) ja tuolla hän nukkuu sängyssään, uniliina tiukasti kädessään, vielä vähän mustikka-kaurapuuroa poskellaan.

Onhan se kyllä ihana katsella tuota pientä tutkimusmatkailijaa, joka niin vilpittömästi on todella kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Sitä tutkitaan elämään täysin sydämin, suin ja käsin. Jos sitä ei voi syödä, sitä pitää taputtaa. Mitä erilaisempia asioita sitä pääsee taputtelemaan, sitä parempi. Ja jos sen suuhun saa, niin tottahan toki pitää maistaa! Meillä opetellaan aktiivisesti EI-sanan merkitystä, äiti kieltää kaiken kivan. Ehkä se on yksi äitiyden koetinkivistä? Miten hyvin sitä saa neidille opetettua, että katsoa saa, mutta kaikkea ei saa koskea tai laittaa suuhun? Ja ilmeistä päätellen likka kyllä jo tietää, että ihan kaikkea ei saisi koskea; kun jää kielletystä jutusta kiinni on ilme sekoitus riemua (minä osasin ihan itse päästä tänne tutkimaan!), naurua (äiti huomasi mitä minä teen), uhmaa (pakko saada koittaa) ja puhdasta viattomuutta (en minä mitään raplaa mitä minä en saisi!). Samaan aikaan sädekehä ja pirunsarvet päässä. Kiellä siinä sitten vakavalla naamalla aivan kuin tosiaan tarkoittaisit sitä, kun toinen elää täysiä vauvanelämää!

Tänään aamusta kävimme talotyömaalla, siellä on hommat ottaneet taas ison harppauksen eteenpäin sitten viimekäynnistä. Nyt on alakerta laatoitettu, maalaukset on tehty, portaat asennettu ja sähköhommat käynnissä. Pistorasioita, valokatkaisijoita, valoja ja ilmastointilaitteen säätönuppeja on jo vähän joka paikassa asennettuna, portaissa on portitkin paikallaan. Ensi viikolla tulee meidän aikuisten makuuhuoneen kaapisto, sitten seuraavalla tulevat muut kaapistot. Ei enää ole paljoa jäljellä asioita, että tuo on valmis. Siksikin on tullut taas pakkailtua. Seuraavalla käyntikerralla pitänee ottaa kynä, paperia ja mittanauha mukaan ja mittailla noita vaatehuoneita, että osaa suunnitella niihin sisustukset. Tällä käynnillä otin kuvat pihasta talon edestä ja takaa, mitat saan piirrustuksesta. Pitänee nimittäin pihasuunnittelukin tehdä tässä; mihin tulee istutuksia, mihin tulee puuvaja, kompostori, aidat... Orvokkeja jo ostin, ne menevät meillä oleviin ruukkuihin ja muuttavat sitten uudelle asunnolle.

Nallesta olen Haavistolaisia lapasia koittanut tässä neuloa, niihin vain järjestäen tulee se noin 60 silmukkaa lapaseen ja ohuillakin puikoilla (paljon ohuemmilla kuin Nallelle on suunniteltu) tulee minulle liian leveätä lapasta. Pitäisi varmaan vähentää mallikerta, pari noista? Tai sitten jos löytyisi vielä ohuempaa lankaa jostain, Pirkkalanka voisi olla yksi vaihtoehto... Täytyy tässä varmaan hylätä tuo lapasjuttu nyt hetkeksi ja etsiä jokin nätti pitsivillatakki/bolero malli neidille kesähäitä varten. Veli kun vihitään elokuun alussa ja tuttavapariskunta sitten sitä seuraavana viikonloppuna. Mekkoa ei tarvitse neidille etsiä, siitä ovat pitäneet isoäidit ja isotäti huolta. Ongelma vain on se, että minkä niistä mekoista neiti laittaa ylleen, vai pitäisikö kesken hääjuhlien hänen vaihtaa asua. Neuletta tarvitaan sitten illalla, ilman viilentyessä... Eilen kolusin jo Novitan ja Garnstudion ohjeita, tänään täytyy jatkaa, jos tuo likka vielä noita aamupäikkäreitä pitkään nukkuu. On jo nimittäin reilun tunnin vetänyt unta...

Väsyttää....

Äitiys osaa olla aika väsyttäävää välillä. Kun sitä on melkein koko yön valvonut, pari pientä torkahdusta tosin onnistui saamaan ja sitten vielä pitäisi päivä seurustella niin jossain vaiheessa leuat on lähellä repeämistä. Mutta kun tyttö hymyilee ja naureskelee, niin eihän tuolle osaa edes olla vihainen, on sen verran söpö ilmestys. Taitaa tehdä jo hampaita tuo pikkuinen, sen verran kaikkea mahdollista viedään suuhun ja niitä jäystetään noilla kovilla ikenillä ahkerasti. Viime yönä jopa imetettäessä piti välillä testailla ikenien puruvoimaa (jota on yllättävän paljon, sen varmaan naapuritkin kuulivat - oli äiti hetkessä aivan hereillä). Miehelle pariin otteeseen ehdottelin, että jos vähän panadolia annettaisiin kun toinen vain känisee, vaikka kaiken pitäisi olla ok, mutta mies on sen verran vastarannankiiski aina noissa lääkitysjutuissa, ei itselleenkään päänsärkylääkettä halua ottaa jos ei ole aivan pakko. Mielummin hoidatuttaa vaikkapa hieronnalla ja sympatian haulla (teatraalista voivottelua ja huokailua kun on pää niii-iiiin kipeä). No toisaaltahan on parempi kun ei liikaa ota lääkkeitä eikä liian helposti ota niitä, mutta onko tarpeen sitten kärsiä kivuista? Ja kun ei tuosta pikkuisesta tiedä mikä häntä valvotuttaa... Mennyt muuten yöt niin loistavasti reilun kuukauden verran, yhdellä yösyötöllä ja 5-7h yhtäjaksoisessa univaiheella (jonka jälkeen se syönti) ja siihen päälle 3-4h unta.

Kauheasti suunnitelmia, tilasin tuossa pari kestovaippaa ensi kesän häitä varten (toivottavasti arvioin koon oikein ainakin melkein) ja nyt on päässä parikin ideaa ommeltavaa mekkoa varten. Ehkä sorrun ostamaan vaaleanpunaista unikkoa? Mies huolehti tuossa, että sen mekon pitää olla sen mittainen, että se päällä voi sitten kontata, sen vuoksi sitten piti tilata nuo pitsihörhelöpeppu-vaipat... eli ne sitten vilkkuisi sieltä mekon alta neidin mennessä miljoonaa eteenpäin. Saa nyt nähdä, häitten aikaan typsy on noin 9.5kk, eli ei välttämättä vielä konttaa, mutta jos merkit pitää paikkansa (jo nyt kauhea kiire olisi päästä eteenpäin matolla ollessa ja yritystä on ilmassa) niin voihan tuo jo mennä vauhdillta, ainakin otsanahkaa rypistäen. Neliöliinaa myös tässä jo suunnittelin, sillä voisi tyttöä kantaa tarpeen tullen kesken häiden, jos ja kun pikkuinen väsähtää...

Lankahamsterointi on edennyt paremmin kuin arvelin aluksi. Ei ole tehnyt mieli mennä lankoja ostelemaan, eli hyvin pärjää ilmankin näköjään, tai no siis noiden varastojen turvin. Tässä olen neuloskellut nyt jämälankasukkia Novita-klubin vaihtoon, sitä ennen tuli pari pikkupipoa neulottua (pitänee kuvata nuo ja raportoida että saa kulutetut grammat ylös) ja aloittanut muutamaa neuletta. Se että valmistuuko nuo on ihan eri asia... toinen noista aloitetuista on Trio-jätski pulkkapeitto ensi talveksi typsylle, eli ruskeaa, vaaleanpunaista ja valkoista Huopasta pienillä puikoilla vinoraitaisena. Tarkoituksena ei ole huovuttaa tuota, huopuu kyllä käytössä sitten sen mitä huopuu. Isoilla puikoilla ja huovutettaessa tuosta Huopasesta tuppaa tulemaan sen verran peltiä, että se ei ole ihan sellaista, mikä olisi mieleen, mielummin huovutan hahtuvaa. Hahtuvaa vain ei satu olemaan kotona yhtään (ihme!) ja ei mahista sitä huovutella.

Tänään meinasin kirpparilla sortua lankaostoksiin, onneksi oli myyjä hinnoitellut langat sen verran yläkanttiin että jäivät ostamatta. Muutenkin ihmettelin muutamien tuotteiden hintoja ja hinta-laatu suhdetta. Jos likainen, käytetty body maksaa saman kuin uusi kaupasta, niin kumpi kannattaa ostaa? No ehkä ekologisesti ajatellen se käytetty, onhan se kierrätystä, mutta sellainen likainen vaate ei kyllä houkuta ostamaan, ei ainakaan siihen hintaan. Ainoa mitä ostin oli 90cm mitoituksella oleva sadetakki. Pakko uskoa että tuo meidän pikkupirpana on jonain päivänä sen kokoinen, että tuo jää pieneksi... Ehkä ensi vuonna tuo on sopiva? Mutta oli niin ihana, että en voinut jättää ostamatta, vaikka mies voikin sitten huokailla että mitä järkeä. Onhan se pinkki ja siinä on pinkkejä kissoja. Mitäs muuta tytölle voisi sadekelillä laittaa ylle kuin tuollaisen ihanuuden? Piristää sateista päivää kummasti, ainakin äidin mielestä. Vielä pitää hommata sitten jostain tuohon sopivat housut/haalarit, hattu ja hanskat (sekä kumpparit!), mutta onneksi ei ole kiirettä. On yksi osa sitä settiä sitten jo valmiina, (turhankin) hyvissä ajoin.

Asuntorintamalla ei uutta, tai sitten paljonkin. Tämä nykyinen koti on myyty (meni ennen ensimmäistä virallista näyttöä) ja tässä saadaan asua kesään asti. Uuteen taloon on hommattuna takka ja keittiökin on tilattu pienin muutoksin alkuperäiseen suunnitelmaan, nyt on sitten materiaalien valintaa tiedossa. Alustavasti on jo laattoja ja kaakeleita katsottuna ja muut lattiamateriaalit melkein valittuna. Sähkösuunnitelmaan piirrätti mies muutokset tänään puhtaaksi, sitä ollaan tässä keskenämme pyöritelty. Sain keittiöön ylimääräisen pistorasiaparin (niitä ei voi olla liikaa!) ja samoin vastaava tuli työhuoneeseen, miehellä kun noita tietokoneromppeita on ihan riittämiin ja vähän päälle. Hyvin tuo homma edistyy! Saa nähdä vain paljonko nuo kaikki muutostyöt maksavat... mutta noilla muutoksilla siitä kodista tulee sisältä sellainen meidän perheen koti, ei jonkin arkkitehdin piirtämän kaltainen valmis paketti. Tosin kohta kuulemma tulee rouvalle sitten limiittikatto täyteen noissa muutoksissa ;-)

Jos tässä neuloisi vähän noita sukkia vielä, tulee jännät raidat kun raitageneraattorilla ne tein. Mukavan näköinen suunnitelma, saa nähdä mitä mieltä sitten olen valmiista sukista, kehtaanko lähettää vai teenkö vielä toiset. Tuosta raitageneraattorista sain (liian) monta uutta ideaa myös, mitä seuraavaksi tekisin... Olisipa sitä aikaa!