Neljä kuukautta..

Vaikea ajatella että siitä on jo niin kauan, kun heräsin ensimmäistä kertaa äitinä... niin se menee aika nopeasti ja tyttö oppii kaikkea uutta ja ihanaa joka päivä. Nyt suosikkina on nauraminen, varsinkin äiti on todella naurettava tapaus ilmeisesti. Riittää että ojennan kädet tyttöä kohden, niin johan nauru alkaa kuulumaan.

Viikonloppu oltiin taas anoppilassa, kuulemma pitää nyt useasti käydä, kun tyttö kasvaa niin vauhdilla. Tuli sitten ensimmäiset utelut jo siihen suuntaan, että koskas seuraavaa lasta meille suunnitellaan... Anoppi ei niinkään suoraan, mutta miehen lapsuudenkaverit kylläkin, heitäkin kun tuli nähtyä. Teki mieli sanoa, että eihän tämä esikoinen ole kuin neljä kuukautta ja häntäkin se melkein kuusi vuotta tehtiin, että ei se ole ihan niin yksinkertaista. Sitä ei tiedä kauanko menee seuraavan saamiseen ja saadaanko koskaan.

Meillä on kohta pieni maailmanvalloittaja täällä. Nyt jo tehdään kauheasti liikekannallepanoharjoituksia ja etenemistä on havaittuna useampaan otteeseen. Selällään kun on ja sattuu sopivat lattiamateriaalit, joista potkia vauhtia, niin äkkiä on parin metrin päässä siitä mistä lähti. Eli siis kantapäillä työntää lattiasta vauhtia ja liukuu selällään kauhean ähinän ja puhinan säestämänä. Lelukaarella pyöritään ympäri-ympäri-ympäri, kunnes ollaan jossain ihan muualla kuin kaaren alla ja silloin tulee suru, kiva lelu katosi! Lisäksi osataan pyörähtää 180 sujuvasti suuntaan jos toiseen, vielä ei kieriminen onnistu aivan, yleensä seuraava kääntyminen kun menee vastakkaiseen suuntaan kuin edellinen. Mahallaan ollessaan jalat käy kauheasti, mutta kädet ei aivan osaa vielä lähteä rytmiin mukaan, tuolla tavoin on muutamia senttejä liikuttu, kun on saatu ote esim matosta ja siitä vedettyä itseään käsillä, jalkojen potkiessa vimmatusti vauhtia. Ja mahallaan ei viihdytä kauhean kauaa, kun ei eteenpäin yleensä päästä kauheasta yrityksestä huolimatta. Pakko nähdä kaikkea kivaa, pakko mennä eteenpäin, pakko valloittaa maailma.

Kuka varasti minun pikkuvauvan? Sen pienen tuhinapaketin, jonka kasvot olivat vielä rutussa ajalta ennen syntymää, joka viipyi unimaailmassa, niin suloisena, niin viattomana. Suloinen ja viatonhan tuo on vieläkin, mutta välillä katseessa jo pilkahtaa ilkikurisuus, melko juoni ilme, joskus velmuillaan. Mitä lie suunnittelee? Kontaktia haetaan paljon, jos ei heti tapahdu niin volyymi nousee hetkessä yli kuulovaurio-rajan. Kauhean huudon päälle, kyynelkarpaloitten vielä koristaessa silmäpieliä, tulee sitten jo nauru, hymy ja onnellinen ilme. Elämä on yksinkertaista, tarpeet on vielä pieniä; unta, maitoa ja seuraa. Eikä hän enää ole pikkuinen, ei enää koskaan niin vastasyntynyt. Mutta omalla tavallaan, päivä päivältä, ihan yhtä rakas tai jopa rakkaampi, ihan yhtä ihana, tai jopa ihanampi.

Käsityörintamalla melko hiljaista valmistuneitten kohdalla. Kauheasti on alkuja, mutta kun innostuu aina yhdestä ja heti perään seuraavasta, niin valmista ei kauheasti ole tullut saatua aikaiseksi. Pari kuvaa sentään, kun jotain olen tehnyt, eli ensin ne jämälankasukkavaihtosukat:

Jämälankasukat:
Lanka: Novita 7-veljestä ja Jussi yht. noin 110g
Puikot: 3mm Bambut
Malli: perussukka tiimalasikantapäällä, raidoitus raitageneraattorilla
Koko: 41

Muuta valmistunutta on sitten pino pikkuisia asusteita, eli sukat ja tumput kavereitten pikkuiselle pojalle ja omalle tytölle kesäpipo:

Pipo:
Lanka: Scholler+Stahl Baby Cotton n 20g
Puikot: 2.5mm Bambut
Malli: omasta päästä, useammasta ohjeesta sovellettua

Sukat ja tumput:
Lanka: Novita Kolibri n. 35g
Puikot: 3mm Addi-pyöröt
Malli: perussukat kärjestä aloittaen tiimalasikantapäällä,
tumput myös kärjestä aloittaen

Noille kahdelle viimeiselle pitäisi vielä kaveriksi tehdä pipo, mutta oikein sopivaa mallia, jossa tuo raitalanka olisi nättiä, ei ole löytynyt vielä. Vinkkejä otetaan vastaan! Kolibrista on tullut pari vaaka-tilkkua tehtyä, siihen peittokeräykseen tuo ei kyllä kelpaa kun on 100% tekokuitua, mutta jos siitä saisi pikkupeiton vaikka tehtyä "käärepaperiksi" noille pikkuneuleille...