Vierasvaraa

Jostain ihmeen syystä minulla on ajatus, että pakkasessa pitäisi aina olla pullaa tai muffinseja siltä varalta, jos meille tulee yllätysvieraita. Samasta syystä olisi kiva, jos keittiön kaapista löytyisi korkkaamaton piparipaketti. Todellisuus meillä on se, että pakkasesta löytyy hyvää vain ja ainoastaan pari viikkoa siitä, kun olen sitä sinne leiponut. Pakkasen ovi kun rapsahtelee vähän väliä; miehen tullessa töistä kotiin, miehen käydessä kotona kääntymässä, miehen aamulla töihinlähtöä tekiessä. Eikä tuo enää vaivaudu edes sulattelemaan noita vaan ne voi vetästä seisaalteen, takki päällä vielä, jääkylminä. Uhkasin että kohta pakastan ko tuotteet raakoina, turha niitä on sitten paistaakaan...

Ei siinä noin mitään vikaa tietysti ole, hyvä kun maistuvat, mutta pikkuisen nyppii, kun sitten niitä vieraita tulee, niin pakkasesta löytyy ehkä pari muffinsia tai pullapussissa murut. Kaapista keksipakettia ottaessa se on yllättävän kevyt ja sieltäkin löytyy vain pipari tai pari. Tarjoa siinä sitten mitään. Parasta on siis, ettei mitään ole valmiina, jos vieraat tulevat yllättäen niin saavat pelkän kahvin tai tuokoot itse pullat tullessaan. Anoppi oli ihan oikeassa kun tuosta vuosia sitten varoitteli, mutta kun en uskonut. Olisi pitänyt, kyllähän se äiti poikansa tuntee... Saa sitten nähdä, miten käy tuon meidän tytön kanssa, tuleeko hänestäkin samanlainen herkkuhiiri.

Ei niin etten minäkin olisi aikamoinen herkkuhiiri, kaikki hyvä kyllä maistuu. Mutta jos pakkasessa on jotain leivottuna, niin ei se sieltä minulle huhua tuskasta paleltumisen partaalta. Minun paheena on karkit; suklaa, salmiakki ja lakritsi. Noista kahta ei pysty nyt syömään, ensimmäistä ja viimeistä. Näkyy nimittäin meidän neidissä heti nuo herkut, jos äiti herkuttelee noilla niin sitten valvotaan yö kun neidillä on mahanpuruja ja vaihdetaan vaippaa useasti. Eihän tuo ole onneksi kuin väliaikaista. Väliaikaista siis se, että en niitä voi syödä, ehtiihän sitä sitten taas herkutella, kunhan imetys loppuu joskus tulevaisuudessa!

Käytiin eilen raksalla, siellähän on jo sisäseinät hahmottuneet hienosti! Lattiat on valettu sekä ylä- että alakertaan ja seinänpaikat on kohdillaan. Tulee ihana, valoisa huone tytölle! Millään muulla ei ole niin väliä, kunhan tyttö saa aivan ihanan huoneen... sitä on ihana sisustaa. Ja sitten tyttö tietty ajattelee jossain vaiheessa että äiti ei nyt ole mikään sisustusekspertti ja aivan kauheat matto ja verhot valittu, seinän värikin on mitä sattuu...

Piti laittaa tähän postaukseen kuvia noista valmistuneista, mutta kun ne on kameralla, joka on miehellä taskussa töissä matkassa mukana... saa nähdä josko saan tuolla järkkärillä kuvattua uudestaan kaikki (paitsi sitten sukkavaihtosukat jää kuvaamatta uudestaan, koska ne on jo vastaanottajalla) ja laitettua tänne, vaiko odotanko sitä että mies tulee kotia. Tosin sitten me lähdemme anoppilaan viikonlopun viettoon ja hakemaan karvaquattrot kotiin (eli siis meidän kolme kissaa)...