Reissu oli ihana irtiotto tästä äitiyslomalaisen arjesta, saatiin yhteistä laatuaikaa kahdenkesken tuoreen aviomieheni kanssa (kävimme moottoripyörämessuilla lauantaina, siinä "syy" etelään lähtemiselle) ja neiti pääsi hurmaamaan isovanhemmat, isoisoäidin, isotädin, minun serkun, enonsa (eli veljeni siis) ja tämän morsiammen. Mistä tuli mieleen sitten että pitänee tässä neuloa jokin nätti pitsivillatakki kesän häitä varten, ommella minulle ja tytölle juhlamekot, suunnitella juhlava neliöliina neidin kantamista varten, laihduttaa 10kg... Miksikö? No kun veljeni kertoi että päivämäärä on päätetty, eli häihin on hieman vajaa 6kk aikaa. Huimaa tahtia he etenevät suhteessa, mutta mikäs siinä kun kerran oikealta tuntuu. Kaipa meilläkin olisi elämä vienyt miehen kanssa eritavoin, jos ei olisi käynyt niinkuin kävi. Toisaalta taas tuo meidän yhteinen rankka historia sitten on sitonut meidät vahvemmin yhteen kuin mikään muu olisi voinut. Jonkin verran sitä tietysti harmittelee joskus, kun en ole saanut sitä mitä olen halunnut, mutta täytyy koittaa iloita siitä mitä on saanut. Se on jo paljon se!
Meillä tyttö nauraa ääneen, käpertyy aivan pieneksi mytyksi kun kutittaa ja nauraakikattaa niin ihanasti että! Sitähän ei muuta tekisi kuin kutitaisi pikkuista... Ajomatkat meillä meni todella hyvin, etelään mennessä Neiti nukkui mummulasta Seinäjoelle, jossa pysähdyttiin vaipanvaihtoon ja ruokkimiseen. Seinäjoelta likka seurusteli noin puolisen tuntia äidin kanssa ajomatkalla ja sitten iski uni, jota riitti Hämeenliinnaan asti. Loppurykäisy siitä Kirkkonummelle meni taas uinuessa puhtaassa vaipassa, masu mammaa täynnä. Meillä oli varsinainen enkeli siis! Kotkan reissukin sujui neidin nukkuessa meno- ja paluumatkan. Kotimatkalla pohjoiseen sitten iski hätä noin 3km ennen sopivaa pysähdyspaikkaa, ihan keskelle moottoritietä isi ei uskaltanut pysäyttää autoa ja kyllä sitten kuuli koko huoltoasema että sieltä tultiin "hälyytysajossa"! Puhdas vaippa ja maha täytteen ruokaa sai draamakuningattaren rauhoittumaan, tuli vielä hieman teatraalista nyyhkettä, mutta selvästi jo leppyneenä. Onhan tuo pitkä matka istua märässä vaipassa, useampi minuutti! Meidän tytölle kun kaikki pitää tapahtua nyt ja heti, eikä vasta minuutin kuluttua... Tuon pysäytyksen jälkeen tyttö nukkui sitten väsyneenä, johan se kiljuminen vie energiaa, ja päästiin pitkä matka eteenpäin, ennen seuraavaa pysähdystä, jolla tyttö hymyili, naureskeli ja oli yksi päivänpaiste! Jäätiin sitten vielä anoppilaan tosiaan yöksi ja tänään aamusta lähdettiin ajamaan kotia kohti niin, että mies ehti klo 9ksi töihin aamupalaveriin.
Matkan saldona on kaksi paria sukkia ja kaksi pipoa, tarkoituksena on laittaa nuo SPR:n keräykseen (plus pari lisää, jos vain saan tehtyä tässä). Täytyy tästä lähteä kaivelemaan noita kasseja, että mihin laukkuun tuli kamerat pakattua, meillä kun oli sekä digijärkkäri että tuo pikkukamera mukana. Sitten vielä on opeteltava, miten tänne bloggeriin saa kuvat liitettyä, tämä kun poikkeaa vuodatuksesta hieman. Typy nukkuu nyt aamupäikkäreitä nyrkki syvällä suussa (tutti ei pysy, mutta nyrkkiä ei saa pysymään poissa suusta), kun tuo tuosta herää voisi käydä naapureita hätyyttämässä. Heillä kun on meidän postit, kiinnostaisi nähdä onko SNY muistanut että sekin homma alkoi tässä. Itse lähettelin omalle parilleni jo jokin aika sitten postia... ;-)
edit. Posti haettu ja olihan siellä hieno kortti SNY:ltä. "Vaikka aivan tavallista yrittää, niin hyvää pakkaa tulemahan!" - juuri oikea asenne! Kuvista, joita otin, tuli aika tummia sävytykseltään, kun en jaksanut tuota digijärkkäriä viritellä vaan otin tuolla pikkukameralla kuvat. Niin ja ostin muuten reissusta kirjankin: Sanna Vatasen Hyvän olon neuleet. Oli tarjouksessa ja kun lankaa ei saa ostaa nyt helmikuussa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti