maanantai 9. kesäkuuta 2008

Mies otti ja lähti...

Sitä alkoi sitten yksinhuoltajan arki. Mies kun pakkasi eilen tavarat ja tänään aamulla ovi kävi kello 5 ja mies häipyi maisemista. On tällä hetkellä laskeutumassa Saksaan, palailee joskus torstain-perjantain välisenä yönä. Sillä vihoviimeisellä juoppokoneella tietty, sillä joka on Oulussa kello 1 yöllä. Jos nyt siihen ehtivät, ettei tuo Saksa-Helsinki -lento ole sitten myöhässä. Perjantaina onkin hyvä tulla kotiin, koska silloin on sitten firman pippalot, joista mies kotiutuu joskus lauantaina...

Eli täällä ollaan sitten neidin kanssa kahdestaan ja mikäs siinä olessa! Vielä kun sain ladattua akkuja käymällä tekemässä 3 päivää töitä, niin eipä sen paremmasta väliä. Mies oli ammana täällä sen aikaa, kun minä huitelin töissä menemään, perjantaina tein aamuvuoron ja la&su iltavuorot. Vielä olisi muutama vuoro suunniteltuna, sitten saa nähdä, koska taas töihin kerkeän. Eli koska me olemme Suomessa... Eipä sinänsä, että minulla nyt kauhea kiire olisi töihin, mutta oli tuo henkisesti todella virkistävää olla poissa kotoa 8h vuorokaudessa ja ilman neitiä! Tuota ennen olimmekin olleet erossa noin 10h, nyt tuli siihen 24h lisää kolmessa päivässä. Kauhea, huono äiti, kun nauttii erossa olemisesta... no onhan likka sentäs jo 7.5kk, eli paljon on hänen kanssa tullut aikaa vietettyä! Helppohan oli neiti jättää kotiin isin hoitoon, oli itsellä se varmuus kuitenkin, että mies nyt osaa hypätä juuri niinkuin tyttö tahtoo. Mies kun antaa kaikessa periksi; jos ei puuro maistu niin korkataan uusi purkki sitten kuningatarsosetta tai muuta neidin herkkua. Jos ei heti uni tule, niin isi käy viereen nukuttamaan, nukahtaen yleensä itse. Lisäksi mies antaa neidin katsella telkkaria, jota taas äiti rajoittaa...

Kyllähän meillä monessa asiassa on miehen kanssa selväksi sovitut pelisäännöt sen suhteen, miten me tulemme lastamme kasvattamaan, elämänarvot yms on mieheni kanssa niin samansuuntaiset, että ei niistä tule ongelmia. Pikkujutuissa sitten on ne erot; mies käyttää enemmän kertakäyttövaippoja (koska ei tykkää huuhtoa kakkoja kestovaipoista, ei nyt niin että minäkään sitä rakastaisin) ja antaa helpommin periksi pikkujutuissa. Toisaalta taas mies laittaa vaatteiksi neidin ylle ekat jotka kaapista käteen sattuu, minä mietin ehkä hieman pidempään niitä yhdistelmiä. Miehelle ei ole hiusten harjaaminen niin tärkeä hoitotoimenpide ja minä taas harjaan neidin hiuksia välillä useampaankin kertaan vuorokaudessa, myssytukasta taas takaisin sileämpään, suorempaan muotoon.

Alkaa hiljalleen nousemaan stressitaso tuosta asunnon valmistumisesta. Meidän vanhempien makuuhuoneen liukuovikaapiston piti tulla jo toukokuun lopussa, tuli sitten viime viikolla torstaina. Onneksi tuli sitten vihdoin ja viimein tuolloin, miehellä oli sopivasti aikaa tehdä se kaverinsa kanssa valmiiksi ennen lastenvahtirupeamaa ja työmatkaa. Sen sijaan muut kaapistot (eteinen, keittiö, kodinhoitohuone, lastenhuoneet ja vessat) piti tulla viime viikolla ja ei näkynyt. Sai sitten rakennusmestari tivattua Kalajoen tehtaalta, jossa nuo tehdään, lausunnon "joo, meillä on tilauskirja niin täys, että ei olla näitä viitsitty tehdä". Siis voi KERPELE! Tulee nimittäin aika kalliksi, jos ei päästä muuttamaan kuun vaihteessa, me kun olemme tämän asunnon myyneet jo aikaa sitten ja jos tämä ei vapaudu heinäkuun alkuun mennessä, niin joudumme maksamaan sakkomaksua asunnon ostaneelle pariskunnalle useampia tuhansia euroja. No sen kyllä tietää mihin suuntaan se lasku sitten lähtisi...

Kodinkonetoimituksen piti tulla viime viikolla, mutta tuli sitten sitä edeltävällä viikolla, eli muutaman vuorokauden liian aikaisin. Ainoa, joka puuttui, oli pakastin... sen perään kun soiteltiin, oli ensin lupaus että tulee maanantaina, maanantaina kerrottiin että ehkä keskiviikkona, keskiviikkona siirtyi perjantaihin. Joka kerta Oulaisten kodinkonetoimittaja pyysi ottamaan yhteyttä Kiitolinjaan, josko se olisi jo rahtikirjalla heillä tulossa. Kiitolinjalla ei ole ollut koko aikana mitään hajua koko pakastimesta, eli täysin turhia puheluita siihen suuntaan ja joista on saanut sen käsityksen, että on se pakastin jossain ja tulossa. Lopulta meni miehellä hermot ja sai sitten herra kodinkonekauppiaan selkä seinää vasten ja hän joutui tunnustamaan, että ehkä ensi viikolla tietää, että saako edes koko pakastinta meille toimitettua koskaan! Haistakoot kukkanen. Ei voinut suoraan tunnustaa, tai pakastinta tilatessa mitään asiasta sanomaan, kodinkoneetkin kun tilattiin jo tuolla helmi-maaliskuun taitteella. Ihmeellistä venkoilua ja kieroilua tuon homman kanssa, laskun kyllä muisti lähettää, ja laskussa on myös pakastin mukana. Arvatkaa vain maksetaanko asiaa riitauttamatta, jos ei pakastinta saada. Onneksi ilman pakastintakin voi hetken aikaa elää, tosin meillä kyllä on aika paljon tuolla pakasteessa kaikkea, mikä olisi kiva säilyttää pakastettuna, alkaen vauvanruoasta ja ylimääräisestä äidinmaidosta...

"Pääsette helpolla kun ette itse rakenna!" Juu, helppoahan tämä on, eikä onneksi mene aikaa siihen, että selvittelee, koska tavaroita tulee, käy vastaanottamassa niitä ja sitten kinaa noitten tavarantoimittajien kanssa vähän kaikesta. Lisäksi tässä on saanut yliannostuksen rautakaupoista ja kaakelivaihtoehdoista. Mutta pientähän tämä on, ei ole tarvinnut itse naulata tai maalisudin kanssa heilua.

Tällä viikolla on sitten pihatöitten vuoro tuolla talolla, samoin jos vihdoin ja viimein tuo yläkerrankin vessa/pesuhuone laatoitettaisiin. Vielä viime viikolla sinne oli jotain vesieristettä sivelty lisää. Onhan tässä vielä 2.5 viikkoa aikaa muuttoon...

Neuleista sen verran että se huivi on vieläkin pingottamatta. Minäkö saamaton? Ei kun en ole ehtinyt niitä pitempia nuppineuloja etsimään ja ostamaan. No neuloin tuossa En Pointe-tossut Tovesta ja niiden pariksi Suzzane's purse - laukun samaisesta langasta. Tarkoitus oli saada noista sitten neidille söpöstelytossut ja hienon naisen käsilaukku sinne häihin kesällä. Tuolla nuo pyörivät pesukoneessa ja minä jännään, minkä kokoisina tulevat ulos. Sitten vain hieman muotoilua ja kirjailua, niin siinä ne... Mies on onneksi jo niin hyvin noista neulehommista perillä, että ei enää yhtään ihmettele, minkä kokoisia sukkia ja laukkuja minä neulon! Tuo neidin käsilaukku on sitten sitä kokoluokkaa, että sinne mahtuu varmaan yksi harso ja ehkä yksi tutti mukaan. Mitäs muuta 9kk ikäinen neiti tarvitsee käsilaukkuunsa?

Edit-täti toi kuvan laukusta ja tossuista, vertailukohtana on nuo kynsisakset, joilla hieman leikkelin muutamaa hieman yhteenhuopunutta kohtaa paremmaksi.


Pikkuneidin tossut ja ihan eka käsilaukku

Langat: SandnessGarn tove
Puikot ja virkkuukoukku: 4mm Addi
Malli: Tossut (hieman ohjeesta muokattuna lähinnä pohjan pituudessa) ja Laukku
Koko: noin 9kk sopivat tossut, laukku kokoa mini
Onnistumisaste: 9/10 (vielä pitää nuo koristella jotenkin...)

Ei kommentteja: