Vielä hiljaista valmistuneitten kohdalla

Tässä olen neuloskellut tytölle villahaalaria, onneksi ei ole ollut kauhean kylmiä kelejä, ei ole toisen tarvinnut palella päiväunilla. Jotenkin vain kestää tuon neulomisen kanssa, päivässä on tunti pari korkeintaan aikaa neuloa. Aina on kotihommia mitä pitäisi saada tehtyä ja ne pakkaavat neidin päiväuniaikaan painottumaan. Hereillä ollessa kun tyttö tykkää että äiti viihdyttää, mitäs muuta varten sitä äiti onkaan olemassa? No vaipanvaihtoa ja ruokintaa tietysti... Syöttäessä tyttöä on aikaa sitten samalla lukea nettilehtiä, surffailla neuleblogeissa ja suunnitella kaikenlaista mitä tekisi. Mutta neuleet ei edisty, se on harmi, pelkällä ajattelulla. Onneksi ei tuosta neulehaalarista puutu enää kuin toinen hiha, tai siitäkin on puolet tehtynä, sitten enää yläkaarroke, huppu ehkäpä, vetoketjujen ompelu sekä tuon silityskuvan asentaminen paikalleen. Saa nähdä valmistuuko ennen kevättä ja lämpimiä kelejä - toivottavasti, sillä ensi syksynä voi olla jo liian pieni vaikka hieman reilulla mitoituksella tuota teenkin.

Sitten kun tuon saa valmiiksi onkin aika jo aloitella syksyksi neuleita, jollen sitten kesäksi jonkin pitsineuletakin tee tytölle. Jännä vain kun pitkään vaatekoko oli 50cm, nyt on osa 56cm vaatteista jo liian pieniä. Tyttöhän oli syntyessään 45cm pitkä, sellainen minikirppu, mutta nyt kasvaa kovaa vauhtia. Osin tosin tuo lyhyt syntymämitta selittyy silläkin, että hän oli perätilassa reilun kuukauden ennen syntymää - tottunut olemaan jalat korvissa. Niitä ei kätilö viitsinyt väkisin suoraksi sitten kiskoa... Siro sirpakka tyttö, ei mitenkään pyöreä vaan jopa melko hoikka. Pitäisi varmaan muutamat housut surauttaa saumurilla, kun noissa kaupasta ostettavissa on paljon isompi tuo vyötärökohta - jopa meidän kestopepulle!

Mitenköhän tänne bloggerin puolelle saa noita kuvia liitettyä, pitänee vielä selvitellä. Aikaisemmin pidin vuodatuksessa päikkyä, mutta se jäi sitten salasanan kadottua tietokonemuutosten yhteydessä. Sain sinne uuden salasanan, mutta se ei toimi (vaikka en ole sitä muuttanut) ja korjaustoimet eivät ole tuoneet vielä tulosta. Jatketaan siksi täällä...

Tänään tuli sitten tiedot tuota kevään SNY-parista. Jännä homma, pitänee tässä keksiä jotain pientä yllätystä... ja saa nähdä koska minulla postilaatikkoon tulee ylläriä. Olo on kuin lapsella joulua odottaessa, vaikka ei tiedä, koska tuo joulu koittaa! Toivottavasti onnistun itse keksimään mikä omaa yllätettävääni parhaiten piristää ja yllättää, pitäneekin käydä hieman tutkailemassa hänen blogiaan, josko sieltä vihjeitä saisi... jos minun sny tätä tutkailee, niin täältä löytyy minun entinen blogi, josta voi jotain tutkailla. Ja ajattelin vielä päivittää tänne sivustolle kirjalistan siitä mitä tuolta neulekirjastosta löytyy, auttaa sitten itseäkin muistamaan ettei tule tilattua samaa kirjaa kahdesti (kun nuo kirjat ovat tuolla työhuoneessa pääsääntöisesti ja suurin osa nettisurffailusta ja neulonnasta tapahtuu täällä olohuoneessa kannettavalla tietokoneella langattoman netin välityksellä.)

Mutta nyt äitiä taas kutsutaan, harmittaa tuo mattojumppa kun jää jumiin yhteen asentoon ja ei pääse vielä aivan sujuvasti pyörimään selältä mahalle ja mahalta selälle.