Kaksi viikkoa sitten haettiin miehen moottoripyörä tuohon pihaan, oli hienoja kelejä, ajamaan houkuttelevia. Nyt sunnuntai-maanantai välillä päälle tuli useampi sentti lunta. Onhan se kiva, että kerta vuodesta sataa ihan kunnolla lunta, mutta miksi sen pitää olla huhtikuun puoliväli? Ei mitään tolkkua näissä ilmoissa. Toisaalta, en valita. Jos olisi ollut jotain 20-30 asteen pakkasia, niin sitähän olisi tullut istuttua neidin kanssa kahden sisällä. Nyt ollaan päästy kärryyttelemään ja neiti on nauttinut päivittäisen raitisilma-annoksen lähes joka päivä. Ei ihan, joskus ollut sen verran kipeähkö esim rokotusten jälkeen, että on saanut nukkua sisällä pinniksessä.
Oltiin sitten flunssassakin, itse en muista koska minulla olisi edellisen kerran ollut kunnon flunssa. Silloin vuosi sitten keväällä, juuri ennen kuin neiti ilmoitteli tulostaan, oli minulla sellaiset 40 astetta kuumetta pari päivää - kuinkas juuri sopivasti sattuivat olemaan viikon ainoat vapaapäivät töistä? Mies oli silloin Ranskassa työmatkalla, kun minä tulin töistä kotiin palelevana, väsyneenä, vapisevana ja flunssaisena. Se hyöty tuosta korkeasta kuumeesta oli, että tauti oli nopeasti taltutettu. Nyt tässä flunssassa on ollut vain lievää lämpöilyä ja vielä tuo yskä hakkaa ja ärsyttää, pitkään flunssan jo mentyä. Viime yönä valvoin ja kuuntelin, miten meidän pikkuinen hengitti tukkoisesti :-( Olisiko sieltä tulossa elämän ensimmäinen flunssa? Pitäähän niitä käydä läpi, mutta ei minun pikkuisen, ei vielä nyt, ei noin pienenä... ja silti, jos se on vain flunssa, parin päivän räkäisyydellä voitettavissa, niin vähällä siinä selvitään.
Ei ole oikein neuleet inspiroineen, jotain neuleblääh:iä havaittavissa. Haluja olisi neuloa vaikka ja mitä, idetoita olisi, lankaakin piisaisi. Mutta kun puikot on tuossa kädessä, ne tulee varsin helposti laskettua siitä pois. Kaivoin sitten saumurinkin esiin ja sillä on tullut surauteltua; harsoja, flanelleja, imuja kestovaippoihin... Osa meni vauvalahjaksi, osa jäi omaan käyttöön. Pyörivät tuolla pesukoneessa muun vaippapyykin kera, jotta saisivat imutehoa. Ei noita voi kait liikaa olla? Kuten ei vaippojakaan, meidän neidillähän on varsin kattava vaippavalikoima. Mieskin onneksi on sen verran hurahtanut (kun ei ole häneltä euroakaan kiinni noissa vaipoissa), että ei valita, vaan vaihtaa ihan mielihyvin uutta kestoa neidille. Tulee sitten asiantuntevaa kommenttia, että mistä vaipoista hän tykkää ja mitkä ei ole niin hyvät neidille, hänen mielestä. Ylläriylläri, suosikki on nuo AIO:t... ja mieluiten tarranauhoilla, eivät kauheasti sitten poikkea niistä kaupanvaipoista. Anoppi kyllä muistaa aina varmistaa pariin otteeseen, että onko meillä normaalit vaipat vaiko ne kangasvaipat, uskaltaako tytön vaippaa lähteä vaihtamaan vai ei. Olikin huvittavaa kuunnella kun mies vaihtoi neidille kestovaippaa ja samalla koulutti äitiään, vielä kun neiti nappasi korista yhden keston ja purki sen osiin, demonstraatiomielessä. Tuli esiteltyä imumateriaalit taskuvaipasta :-p
Tuo nyt on tytön suosikkihuveja vaipanvaihdon yhteydessä, tutkia niitä vaippoja. Muutenkin pitää kaikkea tutkia, alkaen äidin kasvoista ja käsistä, isin rannekellosta, peitonkulmasta, tyynynreunasta, kännykästä... no siis ihan kaikkea pitää tutkia ja katsoa. Kokeilla, kuulostella, haistella ja lopulta ensin nuolaista, sitten vasta maistaa. Ensin ei mene suuhun, mutta ote on kyllä salamana, ihan mikä vain sattuu kiinnostamaan ja hetkellisestikin mahdollisen ulottovuuden rajalla, vaikkapa kissan häntä. Nyt on sitten kollinahat oppineet jo senkin, että kun tuo "puuskuttava, kiljuva ja kuolaava otus" tulee lähelle, kannattaa vetää korvat pitkin päätä ja piilottaa häntä. Sittenkin on vielä vaihtoehto, että joku nappasee turkista kiinni ja hihkuu riemusta. Samaa tunnustelun riemua saavat sitten kavereitten koirat osakseen ja koittipa tytsy sitten akvaariotakin päästä lähemmin tunnustelemaan, panssarilasi vain esti kaloihin tutustumisen. Muuten akvaariota olisi voinut tuijottaa pitkään, kalat ei nimittäin välittäneet pätkän vertaa typsystä!
Asunnolla on sisätyöt kovassa käynnissä, katot on tehtynä, takka pystytettynä ja kaakeloituna. Maalari on tasoitellut seinät ja maalaus sekä laatoitus alkaa ehkä ensiviikolla. Pitäneekin sitten käydä kertomassa, miten me ne laatat halutaan! Tuntuu että tuo tulee kauheaan tahtiin tuo talo, mutta toisaalta, eihän kesäkuun loppuun enää ole kuin pari kuukautta. Sitä ennenkin ehtii tapahtumaan paljon, aiotaan mm käydä neidin kanssa kahdestaan Etelä-Suomessa, kokeillaan lentokonetta. Ollaan sitten useampi päivä, miehelle kun sattuu työmatka tuohon samaan syssyyn varmaankin, niin saadaan koko perhe olla yhdessä minun vanhemmilla, mitä nyt mies käy töissä. Josko sitten reissusta saisi jotain neulottuakin aikaiseksi? Neidillä kun on siellä omat viihdytysjoukkonsa, ei siinä äitiä paljoa tarvita.
Oltiin sitten flunssassakin, itse en muista koska minulla olisi edellisen kerran ollut kunnon flunssa. Silloin vuosi sitten keväällä, juuri ennen kuin neiti ilmoitteli tulostaan, oli minulla sellaiset 40 astetta kuumetta pari päivää - kuinkas juuri sopivasti sattuivat olemaan viikon ainoat vapaapäivät töistä? Mies oli silloin Ranskassa työmatkalla, kun minä tulin töistä kotiin palelevana, väsyneenä, vapisevana ja flunssaisena. Se hyöty tuosta korkeasta kuumeesta oli, että tauti oli nopeasti taltutettu. Nyt tässä flunssassa on ollut vain lievää lämpöilyä ja vielä tuo yskä hakkaa ja ärsyttää, pitkään flunssan jo mentyä. Viime yönä valvoin ja kuuntelin, miten meidän pikkuinen hengitti tukkoisesti :-( Olisiko sieltä tulossa elämän ensimmäinen flunssa? Pitäähän niitä käydä läpi, mutta ei minun pikkuisen, ei vielä nyt, ei noin pienenä... ja silti, jos se on vain flunssa, parin päivän räkäisyydellä voitettavissa, niin vähällä siinä selvitään.
Ei ole oikein neuleet inspiroineen, jotain neuleblääh:iä havaittavissa. Haluja olisi neuloa vaikka ja mitä, idetoita olisi, lankaakin piisaisi. Mutta kun puikot on tuossa kädessä, ne tulee varsin helposti laskettua siitä pois. Kaivoin sitten saumurinkin esiin ja sillä on tullut surauteltua; harsoja, flanelleja, imuja kestovaippoihin... Osa meni vauvalahjaksi, osa jäi omaan käyttöön. Pyörivät tuolla pesukoneessa muun vaippapyykin kera, jotta saisivat imutehoa. Ei noita voi kait liikaa olla? Kuten ei vaippojakaan, meidän neidillähän on varsin kattava vaippavalikoima. Mieskin onneksi on sen verran hurahtanut (kun ei ole häneltä euroakaan kiinni noissa vaipoissa), että ei valita, vaan vaihtaa ihan mielihyvin uutta kestoa neidille. Tulee sitten asiantuntevaa kommenttia, että mistä vaipoista hän tykkää ja mitkä ei ole niin hyvät neidille, hänen mielestä. Ylläriylläri, suosikki on nuo AIO:t... ja mieluiten tarranauhoilla, eivät kauheasti sitten poikkea niistä kaupanvaipoista. Anoppi kyllä muistaa aina varmistaa pariin otteeseen, että onko meillä normaalit vaipat vaiko ne kangasvaipat, uskaltaako tytön vaippaa lähteä vaihtamaan vai ei. Olikin huvittavaa kuunnella kun mies vaihtoi neidille kestovaippaa ja samalla koulutti äitiään, vielä kun neiti nappasi korista yhden keston ja purki sen osiin, demonstraatiomielessä. Tuli esiteltyä imumateriaalit taskuvaipasta :-p
Tuo nyt on tytön suosikkihuveja vaipanvaihdon yhteydessä, tutkia niitä vaippoja. Muutenkin pitää kaikkea tutkia, alkaen äidin kasvoista ja käsistä, isin rannekellosta, peitonkulmasta, tyynynreunasta, kännykästä... no siis ihan kaikkea pitää tutkia ja katsoa. Kokeilla, kuulostella, haistella ja lopulta ensin nuolaista, sitten vasta maistaa. Ensin ei mene suuhun, mutta ote on kyllä salamana, ihan mikä vain sattuu kiinnostamaan ja hetkellisestikin mahdollisen ulottovuuden rajalla, vaikkapa kissan häntä. Nyt on sitten kollinahat oppineet jo senkin, että kun tuo "puuskuttava, kiljuva ja kuolaava otus" tulee lähelle, kannattaa vetää korvat pitkin päätä ja piilottaa häntä. Sittenkin on vielä vaihtoehto, että joku nappasee turkista kiinni ja hihkuu riemusta. Samaa tunnustelun riemua saavat sitten kavereitten koirat osakseen ja koittipa tytsy sitten akvaariotakin päästä lähemmin tunnustelemaan, panssarilasi vain esti kaloihin tutustumisen. Muuten akvaariota olisi voinut tuijottaa pitkään, kalat ei nimittäin välittäneet pätkän vertaa typsystä!
Asunnolla on sisätyöt kovassa käynnissä, katot on tehtynä, takka pystytettynä ja kaakeloituna. Maalari on tasoitellut seinät ja maalaus sekä laatoitus alkaa ehkä ensiviikolla. Pitäneekin sitten käydä kertomassa, miten me ne laatat halutaan! Tuntuu että tuo tulee kauheaan tahtiin tuo talo, mutta toisaalta, eihän kesäkuun loppuun enää ole kuin pari kuukautta. Sitä ennenkin ehtii tapahtumaan paljon, aiotaan mm käydä neidin kanssa kahdestaan Etelä-Suomessa, kokeillaan lentokonetta. Ollaan sitten useampi päivä, miehelle kun sattuu työmatka tuohon samaan syssyyn varmaankin, niin saadaan koko perhe olla yhdessä minun vanhemmilla, mitä nyt mies käy töissä. Josko sitten reissusta saisi jotain neulottuakin aikaiseksi? Neidillä kun on siellä omat viihdytysjoukkonsa, ei siinä äitiä paljoa tarvita.
1 kommentti:
Kurkistuksella.
Mopo kelejä odotellen, olinpa yks päivä jo taluttaa mopotin ulos tallista, kun niin hienoa keliä näytti. Nyt alkaa taas hiljalleen oleen kelejä...niitä ootellessa.
Toivottavasti ei paha nuha iske neidolle.
Lähetä kommentti