Meinasin tuossa jo yhdessä vaiheessa juhlia sitä, että langanosto jäi Suomeen kunnes muistin miten kävi tammikuussa. Kävin terveystarkastuksessa täällä Kiinassa ja kävelin sitten kaupungilla taksia metsästäen ja tottahan toki kotimatka kävi lankakaupan kautta. Sinänsä hyvässä paikassa tuo putiikki, kun siitä vierestä sitten saa taksin tosi helposti aina! Ja jos 500g nallen paksuista 100%villalankaa (huopuu 10%) ja 1kg vauvalankaa (sekoitelanka) maksoivat yhteensä noin 9e niin ei mikään paha hinta! Olisi melkein pitänyt ostaa enemmänkin - sanoo ihminen, joka nuokin langat jemmasi ensin eteisen kaappiin ja sitten muitten lankojen joukkoon "täällähän nämä on olleet jo vaikka kuinka ja kauan!"- henkeen. Parantumaton lankaholisti.
Nyt sitten on tänä vuonna hamsterikuukautena tämä maaliskuu ja tarkoituksena olisi neuloa noita lankoja vähemmäksi, ettei syksyllä tarvitsisi rahdata Suomeen isoja kasoja neulomatonta lankaa takaisin. Jos siis syksyllä Suomeen palataan, vielähän sitäkään ei tiedä. Olen aloittanut, neulonut ja purkanut, neulonut ja sovittanut, purkanut. Villatakkia siis teen itselleni, oikeastaan takkia ja paitaa kumpaakin. Lisäksi vielä on tuollainen jämälankapeitotkin kesken, eli töitä ja puikkoja on sohva puolillaan. Johonkin tulee aina tikutettua pari silmukkaa lisää, mutta mikään ei edistu kovin kovaa tahtia. Ei jaksa neuloa, toinen kaksosista kun on kipeänä ja valvottaa yöt. Päivät menee zombeillessa sitten...Onneksi on edes ayi ja sitä kautta vapautus kotihommista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Jaksamista vaan ja kyllä ne työt siitä valmistuu - pikkuhiljaa ehkä mutta kuitenkin :) Se tämänhetkinen "suurintyö" vähenee kumminkin melko nopeasti ja ei kulu kuin silmänräpäys niin lapset onkin jo isoja. Itsekin tässä ihmettelee, että missäs ne mun vauvat on, 2 isoa tenavaa jo.
Lähetä kommentti