Vaihtopohdintaa

Hamsterikuukausi oli ja meni, hyvään oppiin ja tarpeeseen minulle olikin tuo! Saavutin oman tavoitteeni; en ostanut helmikuussa lankaa lisää ja sain kulutettua lankaa liki 800g, taisi jäädä viidestä grammasta paitsi tuohon määrään pääseminen. Olisihan sitä voinut neuloa jotain jättijumbopuikoilla tehtävää, kolme kerää lankaa syövää myssyä useamman kappaleen ja saanut langankulutuksen huomattavasti isommaksi, mutta hyvä näin. En sentään jäänyt vain pipertämään tuota pitsineulehuivia, johon lankaa taitaa mennä muutama kymmenen grammaa koko huiviin... Tärkeintä ei minulle ollut neuloa mahdollisimman paljoa grammamäärällisesti ja kilpailla siten hamsterikuun voitosta, vaan tärkeintä oli voittaa itseni, päästä ostamasta lisää ja lisää ja lisää lankaa ja jättää ne sitten kaappeihin lojumaan tekemättöminä kerinä. Tai piilotella ostoksia sängynalle, vaatehuoneeseen... (ihan kuin sellaista meillä muka tapahtuisi! Eihän toki! *viaton* )

Tarkoitus ei ole rynnätä suoraan lankakauppaan nyt, kun se olisi taas luvallista, vaan katsellaan tilannetta. Helmikuussa tuli pariin otteeseen pari ideaa mieleen, mitä olisi kiva toteuttaa, mutta niihin ei löytynyt mukamas sopivaa lankaa. Toiseen löytyi kuin löytyikin varastoja penkaamalla lanka ja toinen on vielä jäissä. Ei paljoa ehkä kannata tässä vaiheessa kevättalvea kauheasti talvineuleita tehdä? Tai ainakin alkaa kesäneuleet polttelemaan hiljalleen...hamsterikuun viimeiset neuleet kutenkin ovat vielä talviset;

Tumput tytölle

Lanka: Novita Wool neliraita n. 25g
Puikot: 3mm Addit
Malli: omasta hatusta kärjestä aloittaen

Sugar on snow-myssy

Lanka: Novita 7-veljestä kaksinkertaisena ja heijastinlanka n. 120g
Puikot: 5mm 40cm pyöröt, taitaa olla Novitan pyöröt
Malli: knitty, Sugar on snow, syksy -06

Sukat
(työnalla, toinen valmis)

Lanka: Novita 7-veljestä jättiraita
Puikot: 3.5mm ja 3.0mm pyöröt
Malli: perussukka, kärjestä aloittaen ja tiimalasikantapäällä

Noista vaihdoista... lähden mukaan mielelläni erilaisiin vaihtoihin ja saan paljon ihania ideoita nistä. Olin juuri Novitaklubin neulomon "jämälankasukkavaihdossa" mukana, ja miten ihania sukkia sitä saakaan ihmiset tehtyä jämälangoista! Itse tein vain ihan perusraitasukat, joihin raidoitus tuli sillä raitageneraattorilla - siitä taas useita uusia ideoita, mitä kaikkea muuta voisi raidoittaa ja millaisilla raidoituksilla. Sain annetussa ajassa ja jopa hieman nopeammin, neulottua nuo sukat ja lähetettyä ne, sekä minun vaihtoparini sai neulottua sukat ja lähetettyä ne minulle. Oli todella mukavaa saada ihanat, lämpimät sukat.

Olen myös mukaan salaisessa neuleystävässä, toista kertaa eläessäni. Ensimmäisen kerran osallistuin viime keväänä, syksyn jätin ihan tietoisesti väliin, kun laskettu aika osui vaihdon keskipaikkeille ja en ollut varma, saisinko homman hoidettua loppuun asti kunnialla. Mikä mukavampaa kuin kiertää kaupoissa, selailla omia varastoja "sillä silmällä", kehitellä ideoita ja käyttää mielikuvitusta. Tarkasti sny:ni lähettämää ilmoittautumiskaavaketta tavaten ja hänen blogissaan vieraillen olen jonkinlaisen kuvan muodostanut minulle ennen aivan vieraasta ihmisestä ja jännityksellä odottelenkin aina mitä hän minun lähettämistä muistamisista sanookaan, olenko osunut edes lähelle oikeaa muistamisten suhteen, olenko onnistunut yllättämään hänet mieluisella tavalla. Tässä tietysti pitää ottaa huomioon se, että eipä taida kukaan haukkua toista osapuolta, joka salaisesti yllättää edes tavalla tai toisella. Kait se kuuluu netikettiin kohteliaasti kiittää saamastaan paketista, oli se nyt ihan täysin napakymppi vaiko sitten hieman sivuun lipsahtanut osuma. Toista se on sitten niitten kohdalla, jotka eivät yllätä ystäväänsä tai edes infoa mitenkään emon suuntaankaan aikomuksistaan yllätysten suhteen...

On taas nimittäin tuolta blogista luettavissa, että kaikki eivät ole ottaneet sitä niin sydämen asiakseen yllättää ja muistaa omaa salaista ystäväänsä. Ainahan vaihdoissa taitaa olla näitä hieman huolettomampia mukana ja ehkä, vaikka niin ei haluaisi ajatella, myös heitä, jotka mielummin ottavat ja saavat kuin antavat. Oma napa on lähinnä, sen tarpeitten tyydyttämienn. On niin mukava saada kaikkea kivaa, ilman että siitä itse joutuu maksamaan. KaikkiTänneMulleHetiNyt! MulleMulleMulleMulle!!! Sitten on tietysti ne ihanat ihmiset mukana, jotka täysin pyytettömästi käyttävät huomattavan paljon aikaa ja vaivaa ja muistavat usein ja runsaasti... (ja en kyllä väitä että itse näihin jälkimmäisiin täysin 100% kuulun)

Eihän kyseessä ole mikään kilpailu siitä, kenellä olisi paras sny tai kuka muistaisi hienoiten tai kuka ylittää budjetin kaikkein isoimmiten. Mutta jos säännöt on tehty selväksi ja mukaan hommaan on lähtenyt, niin sitä odottaa, ehkä turhan naiivisti, että kaikki ovat tietoisia, mikä on tarkoitus tällä yllättämisellä. Se, että sinua yllätettään ja se, että sinä yllätät. Luulisi että se on selvää, ettei tämä ole sellaisia juttuja, joissa voi ottaa vain ne rusinat pullasta, vain ottaa vastaan antamatta mitään. Ehkä se jonkin aikaa onnistuu niin, muutaman paketin verran.

Onhan sitä ihmisillä syynsä, miksei ole esim postiin ennättänyt tai sähköpostia laittamaan, nettikorttia naputtelemaan. On tietoliikennekatkokset, on sairastumiset ja muut yllättävät elämäntilanteet. Elämää ei koskaan voi suunnitella ennalta, niin valitettavaa kuin se onkin. Mutta jos itselle tulee este, niin luulisi, että parasta olisi siinä tilanteessa olla rehellinen; nyt en kykene tähän. Parempi niin, kuin vaieta ja olla kuin ei olisikaan, lakaista maton alle ja kuvitella että kyllä se unohtuu. Joku kaipaa kuitenkin, ihmettelee ja miettii mitä onkaan tapahtunut. Toivottavasti ei mitään vakavampaa, pahempaa... Ainahan sitä voi sattua pahemminkin, vaikkei niin toivo koskaan. Aina voi käydä jotain "jollekulle toiselle" ja jonain päivän, valitettavasti, juuri sinä voit olla se "joku toinen" jolle käy huonommin, niinkuin ei koskaan osaisi tai uskoisi tapahtuvan.

Kuten näkyy, haluan aina ajatella ihmisistä sitä parhainta, että he haluaisivat olla sanojensa mittaisia, sen arvoisia, selkärangallisia olentoja. Koitan parhaani mukaan toivoa aina, että unohtamisen syy on inhimillinen ja toivoa, ettei se ole mitään kauhean vakavaa. En halua ajatella ihmisistä sitä pahinta, raadollisinta, mutta pakko se on myöntää, että heitäkin on olemassa. Varmasti myös vaihdoissa mukana - toivoi tai ei.

No, elämä on... :-)