Viime viikolla kävin kirpparilla, niin eikös siellä ihan tuntematon, keski-ikäinen nainen tule jututtamaan; minkä ikäinen lapsi, tyttö vai poika? Ei se mitään, kivahan se on jutella ihmisten kanssa. Seuraava kysymys oli sitten että "kääntyykö jo?" ja kun sanoi että kääntyy ja harjoittelee ryömimistä, niin hän suunnilleen syytti valehtelijaksi; ei tämän ikäiset vielä kuulemma sellaista tee! Eilen kaupassa kassajonossa alkoi vaunuista kuulumaan hihkumista, ei mitään hätä-itkua vaan kommentointia tyyliin "äiti, hereillä ollaan täällä, on vähän kuuma ja vaunut seisoo paikoillaan!" Eikös tavaroita pakkaamassa ollut, myöskin keski-ikäinen täti tule sitten siihen, ota vaunujen aukon edessä olleen harson sivuun ja työntää käden vaunuun "kun on tutti tippunut!". Meinasin näppästä näpeille, millä oikeudella hän menee lääppimään minun lastani! Kun ei tiedä missä ne hänen kädet ovat sitä ennen olleet... :-p No tietty tämän operaation jälkeen nämä perinteiset ikä, tyttö vai poika kysymykset ja sitten "imetätkö vielä ja riittääkö tisseissä maito pikkuiselle?"
Kerrottakoot tähän, että jostain syystä en ole koskaan pitänyt tissi-sanasta, en varsinkaan tässä yhteydessä, en kyllä muissakaan. Ehkä olen jotenkin tiukkapipo ja estynyt ihminen, muutenkin imetys on ollut "meidän tyttöjen juttu", eli kahdestaan olemme keskittyneet siinä toinen toisiimme; minä neitiin, neiti maidon nauttimiseen. Hän on saanut rintamaitoa, hän on ollut rinnalla ja syönyt mammaa. Ei tisulla, ei tisutellut, ei tisumaitoa nauttinut. Joskus meillä imutellaan viekussa, lähinnä öisin/aamuisin, kun äiti ei ole vielä ihan hereillä ja tytöllä on jo nälkä.
Omalla tavallaan myös tuo kysymys imettämisestä ja maidon riittämisestä on omalla tavallaan minun korviin kuultuna myös jonkin verran asenteellinen ja jopa syyllistävä. Kuin siinä kysyttäisiin kriteereitä hyvälle äitiydelle; sellainen on hyvä joka imettää ja jolla riittää maitoa vaikka nelosille. Mikä minä olen vieraille ihmisille tiliä tekemään siitä, millaista ruokaa lapseni saa? Miksi se vieraita edes kiinnostaa? Ymmärrän hyvin kyllä sen, miten korvikkeeseen turvautuva voi helposti tuntea olonsa huonoksi ja syylliseksi, kun ventovieraatkin kaupassa kyselee imetyksestä! Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että lapsi saa riittävästi ruokaa, ei se, tuleeko se ruoka rinnasta vaiko pullosta?
Meillähän syödään iltaisin nykyään velliä, menee 2dl ihan kummasti pullosta nautittuna. Ja että meillä on isi nauttinut kun saa pullon antaa tytölle! Hän pääsee mukaan tähän ruokkimiseen, osallistuu myös tytön ravinnonsaantiin. Mieshän olisi suunnilleen joka päivä punnitsemassa tyttöä; onko painoa tullut hyvin kun on saanut hyvää ruokaa? Ei niin että mies pitäisi mammaa jotenkin huonona ruokana, mutta tottahan se tekee hänellekin niin hyvän mielen, kun hän kelpaa myös ruokkijaksi, se ei enää ole vain äidin ja tytön välinen juttu. Onneksi on tyttö hyväksynyt pullon ilman mukinoita! Ovat nuo niin suloinen näky yhdessä, ilta-aterialla, isi ja tytär, että siinä kyllä äidin sydän sulaa. Sitten äiti saa melkein unessa olevan tytön vielä rinnalleen, siihen tyttö sykertyy onnellisena huokaillen, vähän kurluttaen (nykyinen "juttelu" tulee jostain syvältä kurkusta kurlutuksena), kädellään vielä sormesta kiinni ottaen, ennen kuin nukahtaa. Ja kun hän nukkuu, ei häntä malttaisi laskea sänkyyn; hän on vielä niin pieni, lämmin, tuoksuu vauvalle, maidolle, vellille... Pitkät ripset heittävät varjot poskille, pieni käsi puristuu nyrkkiin posken viereen, suu on vielä imuttelu-asennossa, huulet kuin punan levittämistä varten rajattuina. Pieni ja lämmin paketti, niin rakas, niin ihana, niin suloinen.
Sen kuvan tytöstäni olen painanut syvälle sydämeeni, kultaisten muistojen joukkoon. Niin nopeasti kun hän kasvaa, vain hetken hän on pieni, vauva, avuton, meihin vanhempiinsa turvautuva. Eikä hän enää koskaan ole näin vauva, ei enää tänään kuten eilen vielä oli, päivä päivältä hän oppii, kehittyy, kasvaa. Silti siellä minun sydämen sopukoissa on kuva siitä pienestä tuhinapussista, omasta vauvasta. Niin rakkaasta, mittaamattoman rakkaasta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Meillä kans poika rupes kääntyyn aikaisin (2½kk iässä). 3kk neuvolassa meinas tippua hoitotasolta kun lääkäri jätti hänet yksin siihen ja käveli kaapista hakemaan jotain tavaraa. Sanoin että poika osaa jo kääntyä johon lääkäri vain tokas että niinpä niin, taas näitä äidin pikku supersankareita, että ei varmaan käänny. No poika sitten näytti että ja minähän muuten käännyn, tuli siinä äidille kiire pelastaa supersankarinsa ja lääkäri nolostui pahan kerran, mikä oli kyllä sille aivan oikein.
Tuo on kyllä uskomatonta että joillekin vauvat ja vauvamahat ovat yleistä riistaa.
Meidän tyttö oppi kääntymään mahalta selälleen päivää ennen kuin täytti 2kk ja onneksi oli video todisteena, tuskin kukaan ois muuten uskonut. Ihan kuin kukaan nyt valehtelis tollaisia, mikä järki se siinä ois. Itsellä se ainakin menee niin, että ennemmin nykyään vähättelee kuin kertoo edistyksestä, kun tuntuu että muut heti luulee että kehuskellaan.
Niin tuttuja tunnelmia ja muistoja, lämpöseltä vauvalta tuoksuva tuhisija öisessä kainalossa. Ei ole parempaa <3
Niin, miellä on käännytty mahalta selälle noin 7 viikon ikäisestä ja nyt sitten selältä mahalle (ja siitä selälle ja siitä mahalle jne kunnes osuu johonkin) noin pari viikkoa. Ikäähän tytöllä on nyt paria päivää vajaat 5kk, eli ei mitenkään liian aikaisin ole lähtenyt liikkelle... miehen kanssa mietitty että mihinme vielä joudutaankaan tämän vauhtiviikarin kanssa! <3
Pitkiä hermoja ja paksua nahkaa tarvitaan kun kuuntelee vanhempien täti-ihmisten (ja mummien) kommentteja lapsukaisten hoidosta ja muusta sellaisesta. Odota vain kyllä ne kohta menee toisesta korvasta ulos ennen kuin ehtivät edes sisään. Mie muuten sain töitä näytteen otosta. Aloitan tiistaina, jänskättää.
Niin, se todellakin tuntuu pahalta ainakin välillä, kun melkein syyllistetään siitä ettei ole pystynyt imettämään poikaa kovinkaan paljoa. Onneksi meidän tutut ovat jättäneet tyhmät kysymykset väliin, kun tiesivät pojan olleen monta viikkoa keskolassa, mutta ne vieraat... Hyvin on poika kasvanut Nannillakin ja terve tuo ainakin vielä näyttää olevan.
Lähetä kommentti