Äkkiä sitä sitten tapahtuu, kun on tapahtuakseen. Mies laittoi viime perjantaina menemään CV:n tuosta ulkomaille lähdöstä ja kolmen tunnin kuluttua (Suomessa kello oli tuolloin 03.00 aamuyöllä) oli tullut jo vastausta. Seuraavaksi edessä on psykiatrin haastattelut, testataan sovellutaanko me elämään toisella puolella maapalloa. Jännä homma, tuskin meitä ihan huvin vuokse tuonne testeihin laitetaan, eli taitaa mies olla vahvoilla tuon paikan saannissa. Hieman ristiriitaiset ajatukset, toisaalta "upeaa, ihanaa, JEEE" ja toisaalta sitä sitten mietityttää se, että sehän on sitten hieman pidempi kotiäitiys edessä. No en epäile etteikö työtä riittäisi, kun Suomeen palataan ja saanhan olla neidin kanssa kotona reilun vuoden pidempään, kuin alunperin suunnittelin ja ajattelin. Ei näe tarhatädit neidin ekoja askeleita, vaan äiti.
Me sitten neidin kanssa harjoiteltiin lentämistä, kävimme Helsingissä haistelemassa kevättä. Menomatkalla pikkuisella paloi käämit kun tuli kuuma ja lentokone vain seisoi paikoillaan kentällä. Vasta kun koneen kippari painoi nastan lautaan ja lähdettiin, loppui itku ja sitten hymyiltiin koko koneellisen kanssa. Oltiin yhtä päivänpaistetta ja aurinkoa, kuka sitä paikallaan olosta tykkäisi? Laskeutumisen jälkeen, kun kone rullaili hitaasti parkkipaikkaa hakien, tuli taas itku, lentäminen oli kivaa, muu ei. Helsingissä sitten vierastettiin kaikkea ja kaikkia, alkaen isovanhemmista ja isoisoäidistä sitten muihin vieraisiin. Onneksi parin päivän päästä hieman helpotti jo isovanhempien kohdalla tuo vierastaminen ja äidin ei tarvinnut olla koko aikaa enintään 3 askeleen päässä näköetäisyydellä ilman että kauhea huuto alkoi samantien. Meinasi mennä vessassa käyminen hankalaksi sitä ennen :-p
Kotimatkalla tuli todettua, että meillä on varsinainen "flying SuperBeibe", niin lunkisti neiti otti lentomatkan että äidillä meinasi pakahtua sydän onnesta! Neiti istui nousun ajan kaukalossaan ja raplasi lentokoneen vyötä, sitten piti päästä äidin syliin ja lukemaan sitä Finnairin lehteä ( Blue Wings vai mikä se nyt onkaan) ja lasku sujui omalla vyöllä äidin vyöhön pultattuna. Saipa tyttö sitten kehuja kanssamatkustajiltakin, kun olivat tietysti ajatelleet "voi ei, pikkulapsi lennolla, tulee pitkä matka kun tuo huutaa ja rääkyy koko matkan tietysti!". Meidän oma rakas SuperBeibe, jolle lentäminenkin on huimassa 6kk iässä (ensi lauantaina tulee sitten se 7kk täyteen) tuttua kauraa. Saa nähdä miten menee syksymmällä sitten pitkät lennot, lentoaika kun on sellaiset 8h. Onneksi matkassa on mukana myös isi ja neiti on silloin hieman vanhempi. Viihdykettä kyllä tullaan tarvitsemaan paljon!
Puikoilla on muutamatkin lapaset, lähdin mukaan neulomaan Eeva Haaviston mallin mukaisia lapasia. Nuo mallithan ovat minulle jo tuttuja lapsuudestani, mallit kun ovat tuolta Kymenlaaksosta ja useampi kuin yksi kuvio on päätynyt isoäitini tikuttamana minun lapasiini, joilla on tehty lumipalloja, -ukkoja, -linnoja... Tuli nostalgisia tunteita kun ko kirjan isoäitini lankakerien kera sain, niin monta tuttua mallia (mummini täyttää 90v syksyllä ja ei pysty enää neulomaan, kun villlalangat aiheuttavat niin pahaa ihottumaan käsiin, eikä ole innostunut sitten puuvillalangoista eikä muista enää. On kuulemma jo oman osuutensa neulonut.)
Salainen neuleystävä on sitten omalta osaltani päättynyt, paljastin itseni Päivikille viimeisen paketin yhteydessä. Oli mukavaa keksiä kaikenlaisia ylläreitä ja hänen blogistaan näin kivojen tempausten infoja (mm tuo "pitsiä vai palmikoita" - sukkavaihto, johon osallistuin) ja monessa olimme yhdessä mukana. Onneksi salaisuus taisi pysyä loppuun asti, eikä paljastunut ennen aikojaan! Toivottavasti olivat mieleisiä nuo yllärit, koitin lukea tuota ilmoittautumislappua tarkkaan ja pohtia, mikä olisi sitten se paras muistaminen. Saapa nähdä, syksyllä olisi sitten seuraava kierros tulossa, mutta eivät taida hyväksyä "ulkosuomalaista" matkaan mukaan ja meillä tulee muutto kesken tuon kierroksen. No, täytyy sitten kiusata suomalaisia kavereita ja kysellä privaattivaihtoja, jos iskee akuutti suomalaisen neulelangan puutos ja pula!
Mutta nyt puuronkeittoon, nuori neiti tuossa taputtaa ja jokeltaa jo siihen malliin, että äitiä kaivataan ruokkimaan!
Me sitten neidin kanssa harjoiteltiin lentämistä, kävimme Helsingissä haistelemassa kevättä. Menomatkalla pikkuisella paloi käämit kun tuli kuuma ja lentokone vain seisoi paikoillaan kentällä. Vasta kun koneen kippari painoi nastan lautaan ja lähdettiin, loppui itku ja sitten hymyiltiin koko koneellisen kanssa. Oltiin yhtä päivänpaistetta ja aurinkoa, kuka sitä paikallaan olosta tykkäisi? Laskeutumisen jälkeen, kun kone rullaili hitaasti parkkipaikkaa hakien, tuli taas itku, lentäminen oli kivaa, muu ei. Helsingissä sitten vierastettiin kaikkea ja kaikkia, alkaen isovanhemmista ja isoisoäidistä sitten muihin vieraisiin. Onneksi parin päivän päästä hieman helpotti jo isovanhempien kohdalla tuo vierastaminen ja äidin ei tarvinnut olla koko aikaa enintään 3 askeleen päässä näköetäisyydellä ilman että kauhea huuto alkoi samantien. Meinasi mennä vessassa käyminen hankalaksi sitä ennen :-p
Kotimatkalla tuli todettua, että meillä on varsinainen "flying SuperBeibe", niin lunkisti neiti otti lentomatkan että äidillä meinasi pakahtua sydän onnesta! Neiti istui nousun ajan kaukalossaan ja raplasi lentokoneen vyötä, sitten piti päästä äidin syliin ja lukemaan sitä Finnairin lehteä ( Blue Wings vai mikä se nyt onkaan) ja lasku sujui omalla vyöllä äidin vyöhön pultattuna. Saipa tyttö sitten kehuja kanssamatkustajiltakin, kun olivat tietysti ajatelleet "voi ei, pikkulapsi lennolla, tulee pitkä matka kun tuo huutaa ja rääkyy koko matkan tietysti!". Meidän oma rakas SuperBeibe, jolle lentäminenkin on huimassa 6kk iässä (ensi lauantaina tulee sitten se 7kk täyteen) tuttua kauraa. Saa nähdä miten menee syksymmällä sitten pitkät lennot, lentoaika kun on sellaiset 8h. Onneksi matkassa on mukana myös isi ja neiti on silloin hieman vanhempi. Viihdykettä kyllä tullaan tarvitsemaan paljon!
Puikoilla on muutamatkin lapaset, lähdin mukaan neulomaan Eeva Haaviston mallin mukaisia lapasia. Nuo mallithan ovat minulle jo tuttuja lapsuudestani, mallit kun ovat tuolta Kymenlaaksosta ja useampi kuin yksi kuvio on päätynyt isoäitini tikuttamana minun lapasiini, joilla on tehty lumipalloja, -ukkoja, -linnoja... Tuli nostalgisia tunteita kun ko kirjan isoäitini lankakerien kera sain, niin monta tuttua mallia (mummini täyttää 90v syksyllä ja ei pysty enää neulomaan, kun villlalangat aiheuttavat niin pahaa ihottumaan käsiin, eikä ole innostunut sitten puuvillalangoista eikä muista enää. On kuulemma jo oman osuutensa neulonut.)
Salainen neuleystävä on sitten omalta osaltani päättynyt, paljastin itseni Päivikille viimeisen paketin yhteydessä. Oli mukavaa keksiä kaikenlaisia ylläreitä ja hänen blogistaan näin kivojen tempausten infoja (mm tuo "pitsiä vai palmikoita" - sukkavaihto, johon osallistuin) ja monessa olimme yhdessä mukana. Onneksi salaisuus taisi pysyä loppuun asti, eikä paljastunut ennen aikojaan! Toivottavasti olivat mieleisiä nuo yllärit, koitin lukea tuota ilmoittautumislappua tarkkaan ja pohtia, mikä olisi sitten se paras muistaminen. Saapa nähdä, syksyllä olisi sitten seuraava kierros tulossa, mutta eivät taida hyväksyä "ulkosuomalaista" matkaan mukaan ja meillä tulee muutto kesken tuon kierroksen. No, täytyy sitten kiusata suomalaisia kavereita ja kysellä privaattivaihtoja, jos iskee akuutti suomalaisen neulelangan puutos ja pula!
Mutta nyt puuronkeittoon, nuori neiti tuossa taputtaa ja jokeltaa jo siihen malliin, että äitiä kaivataan ruokkimaan!
4 kommenttia:
Hei!
Jälleen kerran ihana paketti! KIITOS! Tuollaisia puikkonalleja mie en ollut aiemmin nähnytkään, vaikka olisin niitä tarvinnutkin. Muistaakseni talvella miulla oli paperimassapalloja puikkojen päissä, ei kovin kätevää!
Miekin olen asunut useaan otteeseen ulkomailla, ehdottomasti kannattaa mennä, jos on mahdollisuus! Kotimaa alkaa maistua ihan erilaiselta, kun on nähnyt muutakin.
Mie tutustun siun blogiin tarkemmin viikonloppuna, kun on aikaa.
Unohdin sanoa, että miusta SNY:ssä on aiemmin ollut mukana ulkosuomalaisia.
Mikä / missä on Menita Outlet? Kuulostaa paikalta, joos kannattaa käydä!
Menita Outlet on Espoossa Soukan ostarilla oleva lankakauppa, jossa valikoimaa piisaa ja jossa tekee löytöjä ;-) En tiedä sitten miten kannattava paikka se on käydä, sieltä kun harvoin pääsee pienellä laskulla lähtemään... onneksi tällä(kin) kertaa ostosten määrää rajoitti tehokkaasti mukana oleva tavaramäärä ja kulkuvälineenä ollut lentokone, oli mahdoton yhtälö ostaa paljon ja saada kaikki kuskattua pohjoiseen :-p No kesällä sitten autolla samaiseen paikkaan! (ja voisi käydä Novitan tehtaanmyymälässä Lauttasaaressakin...)
Kurkistuksella.
Lähetä kommentti