Kaksihampainen mittarimato

No niin... kirjoittelin pitkän tekstin, mutta sitten otti ja kaatui koko nettiselain... pitänee naputella siis uudelleen.

Niskahartia-jumi on onneksi helpottamaan päin, nyt sitten on valvottu neidin tehdessä hampaita. Alaikenessä on keskellä kaksi vaaleaa kohtaa, aivan puhkeamaisillaan olevaa hammasta; vasemmalle ensin tulossa, sitten siihen heti viereen. Onhan tuota odoteltukin! Kuolamäärä on jotain aivan uskomatonta, samoin halu ja hinku pureutua kaikkeen kiinni.

Tuo mittarimato tulee sitten neidin liikkumatavasta. Hän kun on keksinyt miten maailmaa pääsee tutkimaan! Ensin ähistään ja puhistellaan että päästään mahalle. Sitten nostetaan päätä ja tarkastellaan, mitä on näkyvissä, mihin nenä osoittaa. Sitten otsa kiinni lattiaa jarruksi, jalat hiissataan mahan alle konttausasentoon, nostetaan käkkäri pois päältä eli pää irti lattiasta ja ponkaistaan jaloilla hieno 5cm kantava liuku. Sitten toistetaan toimenpide. Äkkiä sitä noinkin pääsee eteenpäin, yleensä vain tuntuu että tyttö ottaa liian kunnianhimoisen haasteen itselleen ja jo puolivälissä matkaa iskee väsy. Väsyn mukana tulee itkukiukkuhepuli yleensä, kun on vielä niin hidasta ja hankalaa.

Silti sitä äitinä miettii että mihin tuolla tytöllä on niin kiire? Mikä onkaan se vahva elämännälkä näillä pienillä, se joka ajaa liikkeelle. Mikä saa kaiken olemaan niin jännää ja mielenkiintoista, tutkimisen arvoista? Anna vaikka muffinsivuoka, sellainen missä on vain tuoksunäyte leipomuksesta (sattui leipoessa kahden vuoan moka, eli yhteen muffinsiin tuli kaksi vuokaa), ja siitä riittää tutkimista pitkäksi aikaa. Sitä pitää haistaa, maistaa, rypistää, tutkia joka puolelta. Minä itse vain katsoisin että jaah, tuollainen ja heittäisin sen kummemmin ajattelematta takkaan palamaan. No, onhan tällä tytöllä elämänhalua huomattavasti paljon ollut jo ennen syntymäänsä, hän on tosiaan halunnut tänne maailmaan. Hän on nauranut lääkäreiden diagnooseille jo ennen syntymäänsä ja hän on päättänyt näyttää. Pieni ja pippurinen, meidän neiti. Vielä olemme joku päivä mieheni kanssa vaikeuksissa.

Käsityörintamalla ei kauheasti edistymistä, sen verran tehokas tuo niskahartiajumi on ollut. Neulomiset ovat olleet tauolla tehokkaasti jo jonkin aikaa, vaikka juuri yksiä vaihtosukkia pitäisikin tikuttaa valmiiksi. Sen sijaan virkkasin neidille kesämyssyn, löysin niin ihanan ohjeen, että oli samantein pakko kokeilla. Onneksi kotoa löytyi anopilta saatu pieni lankapaketti (antoi lankoja, jotta voin neidille tehdä jotain kesäksi, kun minulta se kuulemma käy niin näppärästi ja nopeasti) ja sieltä sopiva lanka, eli langanostolakko pysyy yhä voimissaan! Langaksi valitsin Novitan Bambun, ihanan pehmeää ja varmasti riittävän vilpoisa kesällä meidän kuumakallella. Tosin koukku taisi olla hieman liian iso (vaikka vyötteen mukaisesti oikeaa kokoa olikin), minun käsiala on virkatessa kait aika löysää kun en sitä kauheasti harrasta. Lierihattu on ihana, ehkä vähän turhan pehmeä lanka- ja koukkuvalinnan vuoksi, mutta silti se tulee varmasti käyttöön kesällä. Nyt on vielä hieman liian iso, mutta eiköhän tuo tyttö kasva myssyyn sopivaksi... Taidanpa tehdä toisenkin, puuvillalangasta tällä kertaa ja vähän pienemmällä koukulla. Jos vain ranne antaa periksi, alkoi naksumaan lierin viimeisiä kerroksia virkatessa aika inhalla tavalla.

Simpukkalierihattu

Lanka: Novita Bambu oranssi, noin 40g
Koukku: Novitan 3.5mm
Ohje: Siisi on herännyt! En huomannutkaan - blogista, omaa sävellystä tuohon on sitten nuo nauhat, joilla hatun saa solmittua leuanalle pysymään (toivottavasti) sekä nuo kaksi ruusua lieriä ylhäällä pitämään, ettei valahda silmille.

Mutta nyt lähden viemään tyttöä päiväunille, eli iltapäivälenkin aika. Tekisi kyllä hyvä minullekin, päiväunet siis, tuli nimittäin taas aamulla aika aikaisin herättyä...